lauantai 31. joulukuuta 2016

Viinivuoteni 2016

Mennyt vuosi on ollut minulle ainakin viinin suhteen merkittävä. :) Kävin ensimmäisen viinikurssin ikinä keväällä ja ihastuin totaalisesti. Heti kurssin loputtua perustin tämän blogin, joka oli alkumetreillä aika kämäisen näköinen. Aloin kuitenkin pikku hiljaa kirjoittamaan ja pitämään kirjaa maistelemistani viineistä. Takaraivossa pyöri koko ajan ajatus siitä, että haluan oppia lisää ja lisää ja ehkä vielä joskus kehittyä ammattilaiseksi. 

Oikeastaan tein syksymmällä blogiin isompia muutoksia. Tuunailin ulkoasua aika paljon ja aloin kirjoittaa säännöllisemmin. Vaikka nyt olen vähän laiskotellut, koska olen ollut kipeä, eikä ole tullut nuhanenäisenä oikein juotua. 
Kesällä taas olin kuusi viikkoa lapsenvahtina ja asuin Hyvinkäällä. Ei siinä lapsen kanssa oikein viiniä juotu. Siksi oli aika hiljaista kesällä. Mutta perustin vähän aikaa sitten blogilleni facebook-sivut ja olen iloinen kaikista 50 tykkäyksestä, jotka olen lyhyessä ajassa saanut. :) On kiva huomata, että lukijoita löytyy. Olisi kiva kuulla mitä mieltä te blogista olette? Kommentteja ei ole kauhean paljon ollut. Toivoisin myös että kaikki lukijat, joilla on facebook tykkäisivät facessa. Täältä löytyy: Facebook: Viiniä Kengissä. Mutta blogi kasvaa varmaan sitä mukaa kun minäkin kehityn. Täytyy vain jatkaa opiskelua. 

Tämän vuoden aikana olen maistellut jo aika monia viinejä ja on kiva huomata että maku kehittyy koko ajan. Mutta pikkuhiljaa, sillä enhän minä voi tässä joka päivä lipitellä. Maistettavaakin on vielä hirveästi! Onneksi viineilyn voi liittää opiskelijaelämään aika kätevästi. Vaikka täytyy kyllä sanoa, että viinin juomisesta on tullut vähän vaikeaa välillä. Ihan jo bloginkin takia. Minulta kyllä useimmiten löytyy viiniä kaapista, mutta sitä ei voi juoda tuosta noin vaan. Pullo täytyy muistaa kuvata ja heti avatessa täytyy kirjoittaa jonkinlaiset muistiinpanot, ettei arvio unohdu. Eli toisin sanoen, pulloa ei voi avata ihan koska vaan ja missä vaan. Usein on kyllä kännykkä, mihin voi kirjoittaa muistiinpanoja. Mutta sitten joskus ei ole läpinäkyviä viinilaseja. Yhdellä ystävälläni on vihreät lasit ja aina kun juon hänen luonaan viiniä, kaadan sitä ensin läpinäkyvään purkkiin katsoakseni värin. Siinä minulle sitten aina vähän naureskellaan. 

Aion ensi vuonna ostaa itselleni viinikaapin. Oikean sellaisen, mutta opiskelijabudjettiin sopivan. Tämä on uuden vuoden lupaus. Mahtavaa uutta vuotta kaikille! Toivotaan että ensi vuodesta tulee hyvä. :) Menenkin tästä kohta juomaan skumppaa, mutta arviot tulevat ensi vuonna. ;) Jos nuhanenä haistaa jotain. 


lauantai 24. joulukuuta 2016

Viinipullosta joulukoristeeksi


Oletko koskaan miettinyt mitä tyhjällä viinipullolla voi tehdä? Vai ostitko kenties kaverille viinipullon ja sitten viinihammasta alkoi kolottaa... ja nyt mietit miten kehtaat antaa tyhjän pullon lahjaksi? Ei hätää, tässä yksi idea siihen, miten pullosta voi tehdä joulukoristeen. Tai mikset antaisi myös viiniä sisältävän tuunatun pullon? No joka tapauksessa, viinipullonhan voi tuunata millaiseksi tahansa. 

Itse en ole mikään suuri askartelija, mutta päätin kokeilla tehdä pullosta kuusta. Tuunailuun voi käyttää kaikenlaista, mutta minä käytin tähän:

  • tyhjän viinipullon
  • foliopaperia
  • akryylivärejä
  • cocktailtikun
  • liimaa
Aloitin tumman vihreällä akryylivärillä ja maalasin koko pullon lyhyillä siveltimenvedoilla. Ristiin rastiin ideana kuusenhavut. Kun koko pullo on maalattu ja tumma väri melkein kuivunut, ota vaaleampaa vihreää väriä ja jatka samalla tavalla ristiin rastiin siveltimellä. Sitten maalin täytyy antaa kuivua.

Foliosta saa tehtyä melkein mitä vain ja hopeisen värinsä puolesta folio on oiva jouluglitteri. Revi foliosta paloja ja rypistä se sitten pitkulaiseksi pötköksi. Laita ohueeseen foliopötkylään liimaa ja painele se pulloon. Tähän tarvitaan voimaa. Folio täytyy painaa pulloon kiinni kunnolla, ettei se irtoa. 

Maalaa sitten muilla väreillä pulloon erilaisia palloja. Minä yritin saada niistä ruusuja. 





Lopuksi tee foliosta tähti. Tämän tein niin että tulostin ensin paperille tähden. Leikkasin sen oikean muotoiseksi ja liimasin molemmille puolille foliota. Keskelle laitoin cocktailtikun, jotta tähden saisi pysymään paikoillaan. Veikkaan että viinipullon korkilla voisi saada paremmin pysymään, mutta sellaista ei nyt tähän hätään löytynyt. 
Kun tähti on valmis, ripusta se pullokuusesi latvaan. Voilà! Pullokuusikoriste on valmis. :) 

HYVÄÄ JOULUA!!! 

torstai 15. joulukuuta 2016

Bernard-Massard brut

Tällä kertaa Luxemburgilaista kuohuvaa. Löytyy Alkosta hinnalla 13,90 ja virosta 11,50. Oli niin kuivaa, että melkein hapannaamaksi muutuin. No ei, ihan mukava viini. 

Nimi: Bernard-Massard Cuvée brut

Maa & Alue: Luxemburg

Alkoholipitoisuus: 12 % 

Rypäleet: Chardonnay, Pinot Noir, Pinot Blanc, Riesling

Väri: kirkas, vaalea, sitruuna

Tuoksu: sitruunainen, vähän mineraalinen, aprikoosinen

Maku: Hyvin kuiva ja kirpeä viini. Hyvät hapot ja oikein raikasta, mutta kuivaaaa. Aromeissa sitruunaa, nektariinia ja aprikoosia. Tasapainoinen ja kiva kuohari. Minulle ehkä vähän liian kuiva ja jopa pistävän kirpeä, mutta jos tykkää oikein kuivasta niin sitten suosittelen. Vaikka sokeria näyttäisi olevan 11 g, niin ei sitä mitenkään huomaa. 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pikkujouluhumua: Viiniä ja glögejä

Tästä tulee nyt pitkä postaus, koska oi kuinka paljonkaan juomaa mahtuu yhteen pikkujouluiltaan kavereiden kesken. Pidettiin pikkujoulut muutaman naisen voimin nyyttärimeiningillä. Oli glögiä, viiniä, skumppaa ja juustoja ja sipsejä. Minulle nakitettiin skumppa tuotavaksi ja sitten ystäväni panikoi, että mitä jos juomat loppuvatkin kesken. No mitä hän teki, lähetti minut Alkoon hakemaan hänelle jotain punkkua. Saisin kuulemma yllättää hänet. :) 

Menin lähikauppa Alkoon lauantai iltapäivänä, varmaan pahimpaan ruuhka-aikaan, koska yhtäkkiä en ollutkaan siellä ainoa asiakas niin kuin yleensä olen. Alkossa-käymis taitoni ovat vielä kaiken lisäksi ruostuneet. Muistin kyllä missä skumppahylly sijaitsee, mutta unohdin kuinka vaikea minun on joskus valita asioita. Pyörin siinä skumppahyllyllä sitten tovin: roséta, normaalin väristä, kuivaa, puolimakeaa, erittäin kuivaa... olin jo siinä vaiheessa että ajattelin, että nyt jos joku tyrkyttää apuaan niin pistäisin silmät kiinni ja sanoisin myyjälle että valitse sinä. Anna joku pullo.

Ajattelin sitten jotenkin, että rosé on vähän enemmän joulun väristä ja sana mausteinen kuulosti myös joululta, joten päädyin tuollaiseen tyttöpulloon. Eihän se edes sovi punaiseen kenkään, kun on tuollainen barbipinkki. Hinta: 10 e. Ei ehkä jouluisin, mutta toisaalta skumppa sopii mihin vain. Tällainen se oli:

Nimi: Mistinguett Vintage Rosé Cava brut 

Maa & Alue: Espanja

Rypäle: Trepat

Vuosikerta: 2014

Väri: Vaalea lohenpunainen

Tuoksu: sitruunainen, vadelmainen

Maku: Erittäin kuivaksi aika makeaa. Ehkä kuivahkoa. Aromeista löytyy sitruunaa, vadelmaa ja mansikkaa. Pientä mausteisuuttakin löytyy ja viini on ihan kivan makuinen ja kiva seurustelujuomaksi. Maku tosin oli minusta liian lyhyt. Kiva yllätys oli, että tämä sopi hyvin broadway sipsien ja ranch dipin kanssa. Siitä iso plussa.  

Mutta jatketaan Alkoiluani. Sain valittua tämän kuoharin ja lähdin etsimään kaverilleni punaviiniä. Niitä hyllyjä en kauaa ehtinyt katsella, sillä Alkon setä tuli heti tarjoamaan apuaan. Siinä sitten sopersin, että etsin jotain tällaista kaverille sopivaa. Ihme kyllä löysimme minulle sopivaa viiniä Ranskasta... On se kumma kun ihminen osaa vaan kertoa omia mieltymyksiään. No, hyvä viini tuli siltikin valittua. Ja tämähän jopa sopii etiken värin puolesta kenkään! Hinta: 11 e. 

Nimi: Les Carabènes Pinot Noir

Maa & Alue: Ranska, Languedoc-Roussillon

Rypäle: Pinot noir

Vuosikerta: 2015

Väri: Läpikuultava rubiini

Tuoksu: tumman kirsikkainen, paahteinen

Maku: Keskitanniininen, mutta lempeät ja pehmeät tanniinit. Ihan kivat hapot. Silkkisen pehmeä ja tasapainoinen viini. Mansikkainen, kirsikkainen ja karpaloinen, jossa myös kivasti vähän tammea ja paahteisuutta. Tykkäsin. :) Sopi hyvin juustojen kanssa. Kaverikin tykkäsi. 

Ja nyt päästäänkin juustoihin. Nyt on pakko paljastaa jotain todella noloa. Tämä on näin viinistä kiinnostuneena hyvin noloa: 

Minä, en ymmärrä juustoja. 

Pahinta mitä tiedän on haiseva juusto. Olen aina karttanut vahvoja juustoja juurikin sen karmean hajun takia. Yksikin nuuhkaisu sellaista jalkahikihaisujuustoa ja on oksennus hyvin lähellä. 

Minulla on yksi ystävä, joka on juustohirviö ja suosii voimakkaita juustoja. Ja minulla on sellainen kauhumielikuva siitä, kun hän joskus teki mikrossa sellaisia lämpimiä voileipiä... kuvitelkaa pala haisujuustoa, joka laitetaan mikroon. Hyyy... lähdin aina ulkona käymään siinä vaiheessa kun koko keittiö haisi. 

Toinen kauhumielikuva joka liittyy juustoihin on kun asuin solussa ja kämppikseni paistoi jotain aitoa halloumia pannulla ja koko keittiö haisi juustonaksuilta. Tuuletin salaa aina koko kämpän hänen kokkailujensa jälkeen ja joskus minulta kysyttiin, että miksi kämpässä oli yhtäkkiä niin kylmä. Tai miksi terassin ovi on keskellä talvea auki... 

Näitä muistellen kauhistuin kun kaverit halusivat ostaa juustoja. Sanoin että voitte opettaa minua syömään näitä, mutta varoitus, jos yksikin juusto on siitä vahvimmasta päästä niin voi käydä huonosti. Ihanat ystävät ottivat tämän hyvin huomioon ja tutustumiseni juustojen kanssa on varovasti aloitettu. Näistä, kaikki olivat syötäviä ja ihan ok hyviä. Vähän vielä kestää että lämpenen näille juustoille, mutta keisarinna oli hyvää. Tarjolla oli brie-juustoa, sinihometta ja mustahometta sekä keisarinnaa, niin kuin kuvasta näkyy. 

Sitten päästäänkin glögeihin, joita voin lämpimästi suositella. 

Herrljunga vadelma ja lakritsi:

Ihan nimensä veroinen, eli vadelmaa ja lakritsia löytyy. Makean karkkinen glögi. Hyvin tuo lakritsi siihen mielestäni sopii. :) Kardemummasta ja kanelista tulee joulu mieleen. Oikein hyvää, eikä 11 euron hintakaan ole paha. 

Herrljunga valkoviiniglögi:

Neilikka tuli ehdottomasti päällimmäisenä esiin tässä glögissä. Kanelia ja kardemummaa löytyi tästäkin ja hyvin makea glögi myös kyseessä. Myös oikein hyvää. Luonnollisesti vähän kevyempää kuin tuo punainen. Alkoholipitoisuuskin on pienempi ja hinta 8 e. 

Ehkä tykkäsin enemmän tuosta punaisesta. Toisaalta valkoviiniglögi toi kivaa vaihtelua perinteiselle punaiselle glögille. Tuo lakritsikin toi jotain vähän erikoisempaa. Oivat valinnat jouluksi. ;) 

Hyvää joulunodotusta! 



maanantai 5. joulukuuta 2016

Drinkki/booliresepti: oranssi turkinpippuri

Kävin tässä taas ystävällä vähän valittamassa tenttiahdistusta. Maistelin parin viinin jämiä ja sitten kun ne loppuivat kaveri kysyi haluanko kossua. Lähdin  viinakaapille katsomaan mitä sieltä löytyisi ja päätin kokeilla baarimikkoilua ja keksin päästä ihan kivan boolin/drinkin. Tätä drinkkiä toinen kaveri kommentoi että 
"maistuu ihan turkinpippurilta, siltä oranssilta"
Siitä sitten nimi, ja mikä huvittavinta, oransseja turkinpippuri karkkeja ei edes tarvita. 

Näin, kuva oikeastaan kertoo kaiken. 

Tarvitset: 


  • vadelma likööriä
  • koskenkorvaa
  • bonaqua explore appelsiini-mango limua
  • sitruunamehua
Näitä sitten annostelet sopivasti sekoittaen lasiin tai jos teet boolia niin boolikulhoon. Likööriä ja kossua aika lailla saman verran ja limua sitten vähän enemmän. Sitruunamehua vähän. Muuta en näistä mittasuhteista osaa sanoa, koska oli aika spontaani luonnos. Oman maun mukaan ja hyvä tulee. ;) 



lauantai 3. joulukuuta 2016

Vegaaniviinijutun tekoa

Kaikki viinit eivät välttämättä ole vegaanisia. Tein tästä journalismin kurssille jutun ja mitäpä tässä nyt turhaan kertoilemaan mitä siinä on. Sen voi lukea täältä: Tuima: vegaani, osaatko valita viinisi oikein? 

Mutta, tässä katsaus kulisseihin. ;) Minulla oli jo juttu aika selvänä päässä, että teen tällaisen ja siihen tulee video. Vähän jännitti että osaanko enää käyttää kameraa, mutta meillä on tosi kiva opettaja, joka kyllä jeesaa. Enemmän varmaan jännitti haastattelu, vaikka kyseessä oli semi-tuttu ihminen. Mutta hän on oikea viiniasiantuntija, niin silloin on aina vähän että respect sir. Ennen haastattelua olin kotona, enkä muista mitä mietin, mutta väsytti kauheasti, enkä voinut nukkua, koska kävin ylikierroksilla. Viime aikoina on ollut nukkumisvaikeuksia. Mutta kävin eilen ostamassa knock out teetä, joten eiköhän se siitä.  Haastis meni kuitenkin ihan hyvin. En rikkonut kameraa ja sain kysyttyä kysymykset. :)

Lähdin kotiin ja mietin että hitto, nyt minulla on kaksi pulloa viiniä avattuna. Tein siis videon, jossa asiantuntija arvioi pari kosher-viiniä ja nehän piti sitten avata, eikä me niitä tietenkään juotu. Niitä ei nyt ole kuvattu kengässä, koska olin niin tohkeissani että unohdin. Sanotaan nyt kuitenkin, että minusta ihan juotavia viinejä, mutta aika tylsiä. Punaviini (Mount Hermon red) oli sellainen helppo marjainen, jossa ei ollut paljon mitään happoja tai tanniineja. Ihan ok viini vaikka jonkun salaatin kaveriksi. Juuri sellainen hyvin pehmeä punaviini, joka varmasti sopisi yhdelle ystävälleni. Piti siinä illalla oikeastaan lukea ranskaa, mutta ajatus kahdesta avatusta viinistä, jotka pilaantuvat jos jätän ne ensi viikkoon oli häiritsevä. Ei siinä auttanut kun soittaa ystävälle, että hei minulla on sinulle sopivaa viiniä, mitä tehdään. Ostettiin pizzaa ja tehtiin salaattia ja vedettiin viini. Kaverilla oli ollut sen verran huono päivä, että ilahtui todella paljon pienestä piristyksestä. Joskus irtiotot arjesta pitää ottaa keskellä viikkoa ranskan sanakokeen uhalla, mutta ystävä ilahtui ja se oli pääasia. :) 

Valkoviini (Barkan classic chardonnay) ei ehkä ollut ihan minua varten. Ihan mukava chardonnay, mutta tosi lattea. Mutta minä olenkin happohirviö. Arviot kannattaa katsoa jutussa olevasta videosta. ;) 

Seuraavaksi piti leikellä video. Meillä on ihan huippuopettaja, oikeasti. Tulee ihan kädestä pitäen näyttämään että näin piti tehdä. Ei mennyt edes kauaa, että sain leikattua. No, olen joskus ennekin jotain leikellyt, mutta aina kun on uusi ohjelma pitää vähän miettiä. Ja aika paljon jouduin lyhentämään... koska ihmiset eivät muuten jaksa katsoa.


Jutun suurin ongelma oli kuva. Unohdan aina miettiä kuvia. Piti käydä lainaamassa koulun digikamera ja koska en ole virallisesti journalismin opiskelija, se oli vähän hankalaa. Hyvä ettei passia pyydetty. :D Sain sen sitten lopulta. Siinä oli tietenkin väärät asetukset ja minä suurena tekniikan ihmeenä jouduin käymään pitkän sekavan keskustelun facebookissa kuvatoimittajamme kanssa. Kodin muuttaminen studioksi oli varmaan haastavinta. Tuon yhden hitsin kuvan takia siirsin huonekaluja ja siivosin kirjoituspöydän! Nyt myös paljastuu millaiset viinilasit minulla on. Ei ole riedelin ei. Tokmannin halvat yleiskäyttölasit. Niissä on kiva tuo musta jalka ja ehkä ihan hyvä vielä toistaiseksi pitää ne, koska opiskelija on itse rikkonut yhden kännissä ja opiskelijan kaveri on rikkonut toisen. Niin ja tuo kuvan viini, ei ole viiniä. Oli aamu enkä viitsinyt avata pulloa, joten sekoitin vähän mehua. Ja koska mehu oli liian vaaleaa, lisäsin siihen soijakastiketta. Omia luonnoksiahan pitää aina maistaa ja voin sanoa, että ei ollut hyvä resepti. 


Sitten vain kirjoiteltiin ja hankittiin pari haastateltavaa lisää ja voilà. Juttua oli tosi kiva tehdä. :) 


keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Grand Barossa Cabernet Sauvignon

Tämä on nyt viiniä sylissä, eikä kengässä. Äidin viinihyllystä otin. Olin kyllä mukana ostamassa tätä. Tämä on taas Tallinkin laivalta alekorista, hintaan 18 euroa. Meni aika kivasti pikkujoulujuhlissa. 

Nimi: Grand Barossa Cabernet Sauvignon


Maa & Alue: Australia

Tila: Château Tanunda

Vuosikerta: 2011

Alkoholipitoisuus: 14 % 

Rypäle: Cabernet sauvignon

Väri: Mustanpunainen rubiini

Tuoksu: Tummia marjoja ja sikaria.

Maku: Minusta tämä oli hyvää. Tumman marjainen alkumaku, jossa mustaherukkaa ja karhunvatukkaa. Loppumaussa oli minusta ihanaa tupakkaista paahtoutta. Tanniinit olivat aika mukavat. Sellaiset kohtalaiset, minulle sopivat. Happoja oli myös kohtalaisesti ja tekivät viinistä raikkaan. Tosi hyvää oli ja ostaisin toistekkin. :) 

maanantai 21. marraskuuta 2016

Luumu-feta salaatti

Tällaista helppoa salaattia tuli tehtyä. Voi syödä ihan sellaisenaan tai sitten vaikka kanapihvin kanssa. Viiniksi tähän sopii kevyt ja raikas valkoviini. 

Tarvitset:

jäävuorisalaattia
kurkkua
fetajuustoa
kuivattuja luumuja
siemensekoitusta

Eipä sitten muuta kun että peset salaatin ja kurkun ja pilkot kulhoon. Heitä mukaan loput ainekset ja sekoita. Lisää tilkka oliiviöljyä jos haluat. Helppoa ja hyvää. :) 

perjantai 18. marraskuuta 2016

Beajoulais Nouveau päivän ahdistuksia ja mietintöjä

Eilen oli Beajoulais Nouveau päivä. Tuli ihan puskista, koska en tiennyt sellaisesta päivästä. Eipä ole viiniäkään, koska olen landella käymässä. Eikä täällä ole viiniä pariin päivään edes nähty. 

Minä juhlin BN päivää käymällä hyvin välinpitämättömän oloisen lääkärin luona, kahvilla kolmen hauskan eläkeläisen kanssa ja katsomalla areenasta Inhimillisen Tekijän jakson alkoholismista. Eikö ole ironista? Oli muuten hirmuhyvä jakso. Kolme naista kertoivat tarinansa siitä kuinka juominen lähti lapasesta. Tulin miettineeksi että minähän olen juuri sellainen nainen, jolle voisi käydä noin. Palan usein loppuun ja tarvitsen jatkuvasti irtiottoja arjesta. Kutsun näitä niin sanotuiksi minilomiksi kiireen keskellä ja ne ovat tärkeitä, koska niiden avulla pysyy kasassa. 

Elämässä täytyy pitää huolta siitä, että on hauskaa. Esimerkki: sain ranskan sanakokeesta hylätyn, koska menin mieluummin viemään ystävälleni pizzaa. Oli hirmukiva ilta ja sanakokeen voi uusia, joten en aio potea huonoa omaatuntoa. 
Ohjelmasta jäi myös mieleen kuinka tärkeätä tunteiden käsitteleminen on. Ja kai vaan täytyy tiedostaa että alkoholin kanssa on aina tietynlainen riski olemassa. Asioita täytyy jakaa. Niin että miksen nyt sitten jakaisi ahdistustani tässä. :)

Tällä hetkellä suurin ahdistukseni liittyy opiskeluihin. Opiskelukuvioni ovat niin sekavat, etten tiedä mitä tekisin. Opiskelen tradenomiksi, mikä on tietysti hyvin järkevää. Ala on työllistävä ja paperit yleishyvät. 

Koko viime vuosi meni omaa koulutusohjelmaa kritisoiden. Onneksi muista ohjelmista saa myös valita kursseja. Löysin journalismin ja viinikurssin. Ihastuin molempiin ja stressasin suuresti sitä, siirtyisinkö medianomiksi vai restonomiksi. Juoksin kaikenlaiset opot läpi ja yritin lopulta siirtyä journalismiin. Sivuaineena olisin sitten vetänyt kaikki viinikurssit sun muut. Siirto osoittautuikin sitten vaikeammaksi kuin odotin. Vastaus hakemukseen oli jotakuinkin tyyliin: "kiitos hakemuksestasi, katsotaan syksyllä uudestaan". Tai sellainen olo siitä minulle tuli. Ärsyynnyin pahemman kerran ja kutsuin itse itseni haastatteluun, jossa sitten sovittiin koulutusohjelmajohtajan kanssa että käyn syksyllä pari kurssia ja sitten katsotaan. Nyt minä sitten käyn. Verkkokirjoittamisen kurssi on ihana! Mutta en tiedä katsooko kukaan mitään. 

Ainakin olen todennut että sydämeni on journalismissa. Sitä on kiva opiskella, mutta koko ajan pelottaa etten olisikaan tarpeeksi hyvä. Lisäksi olen niin tottunut olemaan omassa koulutusohjelmassa, että sekin alkaa jo tuntua ookoolta. Jotkin kurssit ovat ihan kivoja, mutta ajatus toimistotöistä ahdistaa. Entä sitten restonomipuoli? Loput viinikurssit haluan ehdottomasti käydä, mutta siinäkin voi tulla kapuloita rattaisiin kun en ole heidän oma opiskelijansa. 

Eli mitä tässä nyt pitäisi tehdä kun revin itseäni kolmeen eri suuntaan? Sydän journalismissa, järki tradenomissa ja intohimo viineissä. Mietin tuplatutkintoa, mutta sitten alkoi ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi mennä työharjoitteluun johonkin toimistoon kesken kaiken. Enkä ole varma voinko repiä itseni kolmeksi osaksi vai tuleeko siitä liian iso pala purtavaksi.  Ahdistaaa. Valintoja on niin monta ja pitäisi tehdä se itselle kaikkein paras valinta. 

Mutta palatakseni beajoulais'hin, jos joku haluaa BN viinisuosituksen, niin kopsaan röyhkeästi arvoisan herra Mykkäsen suosituksen hesarista. Viinisuositus 

maanantai 14. marraskuuta 2016

Johann Brunner Riesling

Meinasi tulla flunssa... tai ehkä se on vielä tulossa, mutta olen ainakin yrittänyt estää sitä juomalla nokkosia, inkivääriä, valkosipulia ja viinaa sekaisin. Ja valkosipuliahan ei voi raakana syödä, mutta sen voi juoda. Tein smoothieta. Banaania, inkivääriä, viinirypäleitä ja koska tässä talossa ei sattunut olemaan mehua avasin jääkaappiin unohtuneen viinipullon. Älkää unohtako viinejä jääkaappiin pitkäksi aikaa, ne kärsivät. Tämäkin maistuu nyt vähän lattealta. Smoothie olisi muuten ollut tosi hyvää, mutta lisäsin siihen valkosipulia. Tarkoituksena ei ollut juoda mitään hyvää vaan pahaa, ja saada flunssa pois. Jep, olen hullu. Toistaiseksi kikka on toiminut, sillä voin ihan hyvin. Ja onneksi valkosipulin makukin huuhtoutui hyvin alas tämän viinin kanssa. 
Viinihän on ostettu ylläripylläri: Superalkosta ja viiden euron hinnalla. Täytyy sanoa että hintaansa nähden aika hyvä viini. Viisi euroa, eikä edes kauhean pahaa, vaan ihan ookoo. 

Nimi: Johann Brunner riesling


Maa & Alue: Saksa, Mosel 

Rypäle: riesling

Vuosikerta: 2015

Väri: Kirkas, vaalea, sitruuna

Tuoksu: Jotain kivellistä hedelmää, mineraalisuutta ja vähän jotain trooppista

Maku: Suht hapokas ja puolimakea aika perus riesling, jossa sitruunaisuutta, mineraalisuutta ja hedelmäisyyttä. Raikas ja helppo viini. Veikkaan että viiniopettajani luonnehtisi tätä kanasalaattiviiniksi, eli tylsäksi perus juotavaksi viiniksi, mutta toisaalta mitä nyt viideltä eurolta voi odottaa. En tiedä mikä päähänpistos minulla on ollut ostaa tätä. Kuitenkin yllätyin että joku näinkin halpa voi olla ihan hyvää. Ja sopisihan tämä kanasalaattiin. Mutta vielä parempaa tämä oli minusta paistettujen herkkusienien kanssa, koska mineraalisuus korostui. Low-budget opiskelijabileisiin tämä kävisi.

Sopii myös smoothieen:

Banaania
Inkivääriä
Tummia viinirypäleitä
tätä viiniä 

Pistä blenderiin ja juo. 

Fürst von Metternich riesling sekt trocken

Tämä on nyt kerrankin laivalta eikä Tallinnasta tai Alkosta. :D Olin toki matkalla Tallinnaan ja Superstarilla on usein tax-freessä ale-pulloja. Tämän nappasin sieltä ja perkule kun pullo ei mahtunutkaan kenkään! Ensimmäinen pullo joka on liian suuri. Hintaa oli alekorissa 11 euroa, enkä nyt ihan osaa sanoa mistä tätä löytää... Saksasta ehkä. Henkelliltä. 

Nimi: Fürst von Metternich riesling sekt trocken 

Maa & Alue: Saksa

Rypäle: riesling

Tuottaja: Henkell & Co Sektkellerei 

Väri: Kirkas, vaalea, sitruuna

Tuoksu: sitruunainen, omenainen, persikkainen ja mineraalinen

Maku: Todella kuiva viini. Sitruunainen, kirpeä, persikkainen ja oikein hyvä hapot omaava raikas kuohari, jonka loppumaussa  makeahkoa rusinaisuutta ja häivähdys leivosta. Muuten aika persikkainen ja raikas elegantti kiva kuohari. Sopii juhliin. :) 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Uudet Facebooksivut!



Päätin tänään laajentaa blogiani facebookiin! :) Ajatus vain tuli jostain kun katsoin ulos. Siellä oli tosi valkoista ja sain jonkun huippuidean että hei! lähden rantaan kuvaamaan pari kuvaa facea varten. Siellä sitten tarvoin lumessa, silmät vuotaen kauheassa kylmyydessä. Pari muuta hullua tuli vastaan ja kirosin jo mielessäni että pitikö tämmöisellä tuiskulla lähteä yhtään mihinkään. No mutta ei ollut juuri ketään todistamassa tätä kuvausta ja nopeastihan ne siitä räpsäisi. Hyvä ettei sormet jäätyneet. Mutta onhan nuo talvikuvat nättejä ja ihanan kylmiä. :) Facebook-sivun löytää täältä: Viiniä Kengissä facebook Käykääs tykkäämässä. :)



maanantai 7. marraskuuta 2016

Château Chaubinet Bordeaux

Teki mieli viiniä, joten kävin lähikaupassa. Nyt ihan analysoin tätä ostotapahtumaa, koska #nofilter. Tuli viinihimo ja koska juomistani pitää aina vähän suunnitella, niin päätin käydä Alkossa hakemassa pienen pullon. Nyt en voi avata isoa pulloa ja juoda sitä yhtenä iltana sillä huomenna ei voi juoda, joten siksi piti hakea sopivan kokoinen pullo. Tuijotin siinä hyllyssä sitten vaihtoehtoja ja koska olen vaaka, päätösten tekeminen on aina vähän hankalaa. Kylmyys teki sen, että punaviini tuntui sopivammalta ja katselin kyllä vähän niitä sertifioituja viinejä, mutta pikkupulloissa niitä ei niinkään ollut. Ja sitten tietenkin budjetti. Sitten mietin otanko ranskalaista, chileläistä vai italialaista. Sitten iski pieni paniikki että nyt olen tuijottanut näitä pulloja niin kauan että nyt kyllä pitäisi päättää, sillä olen ainoa asiakas koko kaupassa ja olen seissyt mietteliäänä yhden hyllyn äärellä jo kauan. Päädyin sitten viiden euron bordeaux'hon. Sitä saa myös normaalin pullon kympin hinnalla. 



Nimi: Château Chaubinet Bordeaux

Maa & Alue: Ranska, Bordeaux

Rypäleet: Merlot, Cabernet 

Vuosikerta: 2014

Väri: tumma mustanrubiininpunainen

Tuoksu: Hyvä tuoksu. Karpaloinen ja marjaisa.Ehkä hieman tamminen.

Maku: Alkumaultaan marjainen maku, jossa kirsikkaa, punaherukkaa ja karpaloa. Ihanat nämä hapot! Pehmeät tanniinit, jotka tuntuu. Raikas ja marjaisa viini, jossa keskipitkä maku. Mukava viini. :) Tähän sopii ranskalainen musiikki. Esim. tämä 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Alkon vastuullisuushaaste #nofilter

Onko vastuullisuus todellisuutta vai kiiltokuvaa? Tätä Alko kysyy verkkosivuillaan ja kehottaa ihmisiä puhumaan avoimesti vastuullisen toiminnan haasteista #nofilter ja #läpinäkyvyys.

Minusta on hienoa että Alko avaa tällaisen keskustelun, koska ei välttämättä tule ajatelleeksi onko ostamani alkoholi eettistä vai ei. Suomalaiset kuluttavat alkoholia aika paljon, niinpä kysymys kuuluukin: olemmeko me vastuullisia alkoholinkäyttäjiä? Enkä nyt tarkoita sitä että juommeko sivistyneesti vai vedämmekö lärvit, vaan enemmänkin sitä, että mietimmekö mitä me ostamme? 

Voin avata tähän vähän omaa alkoholin ostamistani. Rehellisesti sanoen, vastaus on minun kohdallani ei. En ole tullut miettineeksi onko viinini reilun kaupan vai ei. Lähinnä mietin minkä makuista viiniä nyt haluaisin ja kuinka paljon olen valmis siitä maksamaan. Luulisin että useimmat ajattelevat samoin. Ajatus viininvalmistajien olosuhteista tuntuu hyllyjen välissä jotenkin kaukaiselta, vaikka juuri siinä tilanteessahan sitä pitäisi ajatella. Minähän sen ostopäätöksen teen. 

Alko on lähikauppani ja minusta siellä on hirveän kiva käydä. Alko on jotenkin hieno kauppa. Hienoja pulloja näyttävästi riveissä ja paljon tutkittavaa. Muistan kun alaikäisenä kuumotti käydä Alkossa vanhempien kanssa kun jotenkin mietti että en minä täällä saa olla. Nyt sitä voisi varmaan sanoa yhdeksi lempikaupoistani, koska siellä on mukava käydä vaikken ostaisi mitään. Kerran menimme ystäväni kanssa kesken koulupäivän käymään Alkossa koska hänen piti osta äidilleen lahja ja olin ihan innoissani siitä että mennään Alkoon. 

Mutta koska olen opiskelija ja Viro lähellä sydäntäni olen myös Alkopetturi, sillä tulee usein käytyä Tallinnan Superalkossa. Taas tuli vastikään käytyä Tallinnassa, eikä pääsyynä ollut edes hakea viinaa, vaan käydä kampaajalla. No, päätin siinä samalla sitten ostaa viinejä talvea varten. Kyllä siellä sedät nauroivat kun loskakelillä äiti vetää vetolaukkua ja tämä tyttönen kantaa viinikassia laukun päällä. Joo älkää kysykö, tätä on vaikea selittää. 
Mutta Alkon ja Superalkon ero on minusta muun muassa se, että Alkossa on parempi valikoima. Sanoisin myös että Alkossa on laadukkaampi valikoima ja hohdokkaampi ympäristö. Nyt viimeksi kun kävin Superalkossa aikaa oli vähän, enkä ehtinyt käydä useammassa vaan jouduin tyytymään yhden kaupan valikoimiin ja... no kun siellä on enimmäkseen niitä massaviinejä, jotka ei ole mistään kotoisin. Gato negro, J.P Chenet... mitä näitä nyt on. Mutta sieltä saattaa myös löytyä muutama helmi ja jotain kivaa mitä ei Suomesta saa. Täytyy nyt tässä talven aikana katsoa mitä tuli ostettua ja päivittää tänne blogiin. 

Joten tästä kulmasta katsottuna minulla on tämän vastuullisuuden kanssa parannettavaa. Hyvä että asia on otettu puheeksi, koska lisäämällä tietoa kuluttajille ostopäätöksiin on helpompi tehdä muutosta. Minusta on myös hienoa että Alko haluaa olla vastuullinen ja ottaa selvää tuotteidensa eettisyydestä. On kuitenkin selvää että se on käytännössä vaikeaa. Mutta viestintä on tärkeätä. Lisätään keskustelua ja tietoisuutta. Täytyypä minunkin käydä joku päivä ostmassa sertifioitu viini. :) 
#nofilter "läpinäkyvyys 

lauantai 5. marraskuuta 2016

Motörhead shiraz

Tämä piti ostaa koska pullo oli kivan goottimaisen näköinen. En kyllä ole liiemmin kuunnellut Motörheadia, mutta onhan tuo etiketti hieno. Itse ostin tämän tietenkin taas Tallinnasta, joskus elokuussa, Superalkosta hinnalla 16,99€. Näyttäisi myös löytyvän Alkon tilausvalikoimasta jos tilaa kuusi pulloa (95,88€). Hinta varmaan johtuu bändin nimestä, sillä ei tämä nyt niin ihmeellistä ollut.

Nimi: Motörhead Shiraz


Maa: Australia

Väri: rubiininpurppurainen

Tuoksu: kevyt marjaisa tuoksu

Maku: Helposti juotava pehmeän marjainen viini. Minusta tanniineja oli vähän ja alkumaku oli kivan marjaisa, mutta jälkimaussa oli ikävä puun maku. Happojakin oli aika vähän. Tämä oli sellainen helppo iltajuoma sipsien kanssa nautittavaksi. Simppeli, tylsä viini, mutta juotava. Ehkä vähän kallis, mutta voisin juoda toistekkin. Hieno sinivihreä pullo ainakin. Siitä vain ace of spadesia kuuntelemaan. ;)


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Gancia Asti

Tänään piti juoda skumppaa, koska when life gives you lemons, make lemonade! Hyi, miten kliseiseksi rupesin. Oli hyvä päivä. Lyhyesti: onnistuin pitämään pienen puheen, kadulla jaettiin ilmaisia mausteruokapaketteja, juttelin ihanan opettajan kanssa koulutuksesta ja sain vähän selvennettyä sekavia opintosuunnitelmiani. :) 
Tämä Asti on minulle jo lukioajoilta tuttu viini ja varmasti hyvin tuttu monelle muullekin. Tätä juotiin aina lukion kotibileissä. Ja nyt sorruin ostamaan sitä ihan vain koska Alkon kylmähyllyssä ei ollut hirveästi valinnanvaraa. Mutta, ei tämä pahaa ole. Tämä oli sellainen keskipieni pullo joka maksoi 7,48 € ja näyttää siltä että alko myy pulloa neljässä eri koossa. Saa ihan ison pullon suureen makeanhimoon, jos haluaa. 



Nimi: Gancia Asti

Maa & Alue: Italia

Rypäleet: Moscato Bianco di Canelli

Väri: Kirkas, vaalea, sitruuna. 

Tuoksu: Todella päärynäinen. Lisäksi kukkainen, jossa vähän omenaa. 

Maku: Makeaahan tämä on ja helposti lähestyttävää. Jopa siirappisen makea viini, mutta onneksi on jonkin verran happoja pelastamassa. Maussa selvää päärynää ja rusinaisuutta. Lisäksi vähän omenaa ja sitruunaa. Kiva kuohu ja laadukkaampi viini kuin joku perus halpa teiniskumppa. Oikein suositeltavaa. Vaikka jälkiruoaksi tai ihan vain seurustelujuomaksi. Ei tätä kyllä ihan hirveästi jaksa juoda, koska on sen verran makeaa, mutta hyvää. Juokaa viileänä! 

maanantai 24. lokakuuta 2016

SYÖ-viikot 7.-20.10.2016

Viimeisin SYÖ-viikkokatsaus tulee tässä! :) Aloitin SYÖ-päivät synttäreilläni Memphiksessä. Mutta enkös laitakin sen tarinan Memphiksen alle. 

Memphis Hesari 

Smoked chili burger: täysjauhelihapihvi, savu-chilimajoneesia, savujuustoa, jalapenoja ja raikasta salaattia sekä ranskalaiset perunat. 

Tänne päädyttiin synttäriaterialle. Ei kyllä minun ehdotuksestani, vaan veljeni, joka on vegaani ja oli nähnyt että Memphiksestä saa vegeburgereita. Mentiin sitten sinne ja jonotettiin hetki, ennen kuin pöytäänohjaus saapui. Seurueemme vegaanit halusivat luontevasti vegaaniset burgerit, ilman cheddarjuustoa ja minä luettuani sanan savujuusto pelästyin niin, että kysyin saisiko lihaburgeriin savujuuston sijaan cheddarin. Tähän tarjoilija vastasi että voi toki kysyä kokilta, mutta annokset ovat tarkkaan budjetoitu, joten ei varmaan saa. Veljeni tyttöystävä ihmetteli ääneen miksei vegaanihampurilaisen juustoa voi siirtää toiseen hampurilaiseen. No, eipä tässä mitään. En ajatellut ruveta itkemään yhden juuston perään, tulkoon sieltä nyt mikä juusto tahansa, kunhan hampurilainen on hyvä. 

Hetken päästä tarjoilija tulee kertomaan, että kokilla on niin kiire, ettei hän ehdi ruveta sähläämään juustojen kanssa. Ajattelin että okei, ei hätää. Enkä aikoinut antaa yhden juuston pilata päivää. Luksuspalvelukurssin käyneenä ihmettelin kuitenkin kuinka suuren ongelman ravintola voi yhdestä juustopalasta tehdä. Vähän myöhemmin tarjoilija ilmoitti, että kokki suostui nyt kuitenkin vaihtamaan sen juuston. :D Paljastin että minulla on synttärit, ettei kokki nyt turhaan siellä juustoja vaihtele. Olimme jo kaikki vähän huvittuneita tähän juustohässäkkään ja mietimme että mitähän tästä ruoastakin tulee. Yllätyshän siitä tuli. 

Olen joskus aiemmin käynyt samassa Memphiksessä ja syönyt kuivaa ja tylsää hampurilaista, mutta tämä oli huimasti parempi. Todella hyvä hamppari! Majoneesia oli tarpeeksi, pihvi oli onnistunut, raikasta salaattia ja rucolaa, kiva pieni tulisuus ja sämpyläkin hyvä. Varmaan paras hampurilainen aikoihin. Ranskalaisiinkaan ei tarvinnut lisätä suolaa. Olin niin positiivisesti yllättynyt, että tämä taisi olla SYÖ-päivien paras paikka. Kaiken kruunasi vielä pieni synttärijälkkäri, jonka talo tarjosi minulle. Olin tosi liikuttunut kun minulle tuotiin mutakakkua jätskin kera. Onnistunut sekin. Vielä kun minä en ole mikään kakkuihminen. Mutakakku on oikeastaan niitä harvoja kakkuja joista pidän. Kermatäytekakut ihan no, no. 

Memphiksestä jäi niin hyvä mielikuva ja fiilis tämän jälkeen että suosittelen kyllä paikkaa. Juuri tällaiset pienet asiakkaan huomioimiset kuten joku juusto, tai mutakakku tai ihan mikä vaan pieni juttu on se, mistä ravintolan pitää pitää kiinni. Pienet jutut saavat asiakkaan tuntemaan itsensä tärkeäksi. Pitäkää näistä kiinni. Ja pliis Memphis, teette hyvää ruokaa, tehkää jatkossakin. Minulle tuli tosi huomioitu olo ja tulin iloiseksi. :) Kiitos! :) 

Ja tottakai aina jos löytää hyvän paikan, siellä pitää käydä uudestaan. Kävin täällä toisenkin kerran, ihan vain katsomassa että se hampurilainen on edelleen hyvä, vaikkei olekaan juhlahumua ja synttäreitä. Kokeilin ihan tavallisella savujuustolla, koska ei kai se nyt niin savuinen voi olla. En tykkää asioista jotka maistuvat liikaa savulta. Toisella kertaa ravintolaan oli kauhea jono ja salissa kiire härdelli. Annos oli vähän jäähtynyt, miinukset siitä, mutta ilokseni huomasin että hampurilainen oli silti yhtä lailla hyvä kun viimeksi. Ei ollut kuiva tai mitään vaan jälleen sopivasti kastiketta ja ihanat rucolat ja salaatit. Eli voin rauhassa suositella paikkaa. :)

Arvosana: 4,5/5 

Manhattan steakhouse esplanadi

Grillipihvi 150 g.

Täällä taas. Pitää tarkistaa että vanhat lempparit vielä toimii. Äidin oli pakko viedä minut tänne, koska olin himoinnut pihviä monta viikkoa. Noh, pihvi oli ihan hyvää. Pippurikastike oli aika klimppistä, mutta ihan hyvän makuista silti. Pihvi oli aika medium, eli plussaa ei tällä kertaa huomioitu. Vihannekset olivat muuttuneet kivemmiksi, mutta niitä oli aika vähän. Edelleen hyvä paikka, mutta nyt kyllä jäi vähän Memphiksen varjoon. Kyllä minä tätä kuitenkin vielä suosittelen, ei hätää. Ehkä nyt kuitenkin jotain pientä puuttui. Rumasti kastike on tuossa kuvassa, siksi että itse kaadoin sen siihen. 
Arvosana: 3,5/5

Frans & Amelie

Croque Madame: Paahdetun leivän välissä dijon-majoneesia, savulohta sekä juustoa. Tarjoillaan ranskalaisten perunoiden ja salaatin kanssa.

Tämä oli minulle uusi paikka. Paikka oli aika täynnä, mutta sisustus tunnelmallinen. Odotellessa tuotiin hyvää leipää. Iso plussa siitä. Lisäksi otin viiniä. Wolfbergerin Alsacelaista rieslingiä, eli tuttu merkki. Kuiva ja pirteä viini, jossa sitruunaa ja omenaa. Kiva myös että tarjoilija sanoi suoraan, että tämä on parempi riesling kuin se toinen, kun mietin kumpaa ottaisin. 


Ranskalaisissa ei ollut tarpeeksi suolaa, eikä pöydässäkään näkynyt mitään mausteita. Liekö ne sitten pitänyt hakea jostain. Sandwichin kanssa ranskalaiset kuitenkin menivät hyvin, koska se oli tarpeeksi suolainen. Kolmioleipä, sandwich, miten sitä nyt kutsuisi, oli hyvä, mutta hyvin simppeli ja tylsä. Ihan juuri se kympin ateria, eikä mitään ekstraa. Ehkä salaattiin olisi voinut lisätä jotain pientä. Toisaalta, ei tässä mitään ihmeitä luvattukaan, koska esittelyssä on kerrottu että leipä sisältää kolmea ainesta. Nälkä lähti, ei jäänyt ähky ja ihan mukava paikka. Sandwichin reunat olivat kuivia, joten ehkä sitä dijonia olisi voinut levittää vähän paremmin, mutta muuten hyvä. 
Kaipa täällä voi toistekkin käydä. 

Arvosana: 3/5 

Papa Albert

Pizza Diavola: tomaattia, mausteista spienata picante -salamia, mozzarellaa ja paahdettua paprikaa, kalamata oliivia ja rucolaa.

Tähän ihastuin viime SYÖ-päivillä, mutta mitä ihmettä tälle onkaan käynyt? Astuimme sisään äitini kanssa, meille annettiin menyt kouraan ja sanottiin että paikan saa valita vapaasti. Okei, valinnanvapaus on kivaa, mutta kyllä minä arvostan jos tarjoilija jaksaa kävellä pöytään asti ja sitten antaa menyt. No ei tämä nyt vielä mitään, odotin sitä hyvää pizzaa. Viime keväänä se oli jotenkin niin hyvää ja nyt...äää... pettymys. Olihan se ihan syötävää ja ihan ok, muttei läheskään niin hyä kun muistin. Vetistä ja pohja osittain palanutta. Paprika ylikypsä eikä minkään makuinen. En tiedä mitä tapahtui, mutta nyt aleni pisteet. :( 

Arvosana: 2/5 

Woolshed Bar & Kitchen

Classic Burger: 180 g itse jauhettu Hereford-naudanpihvi, salaattia, tomaattia, juustoa, karamellisoitua sipulia, maustekurkkua, majoneesia.

Sisustus oli yllättävän värikäs ja hieno. Mukavan näköinen paikka. Palvelu aika lailla englanniksi, koska kyseessä on australialainen paikka. Mutta kiva että tällaisiakin löytyy. :) Burgeri oli jäähtynyt. Mutta minulla on aina niin nälkä, etten jaksa valittaa. Hampurilainen oli kuitenkin hyvä, ja jollain tavalla vähän erilainen kuin muualla. Varmaan se hereford pihvi. Lautanen oli minusta hassu. Peltitarjotin. Ja ensimmäinen paikka jossa hampurilaisella ei ole hattua päässä, vaan vieressä. Herrasmieshamppari? :D Kympin burgeriksi hyvä ja ihan mukava paikka ajanviettoon. Kyllä täällä voi käydä. 

Arvosana: 3/5 

Ravintola MAD

Kaikki kana-, nauta-, porsas- ja tofuannokset listalta (ei Stone steak tai parilla-annokset).

Kokeilin cashewkanaa. 

Paikka oli pieni ja söpö. Hyvin rauhallinen ja taustalla soi rauhallista musiikkia. Annos näytti ensin aika pieneltä, mutta oli juuri sopiva nälkään. Ja todella hyvää olikin. Pöydässä ei ollut mitään mausteita, kuten esimerkiksi soijakastiketta. Olisin ehkä vähän kaivannut sitä, mutta toisaalta annoksessa itsessään oli hyvät mausteet. Paikka oli ehkä vähän pienehkö ja keittiöstä leijaili tuoksuja, mutta ehkä tämä on myös enemmän take-away paikka. Kasvikset olivat tuoreita ja ihanan melkein al dentejä. Tarkoitan että niitä oli paistettu juuri niin sopivasti että olivat tavallaan kypsiä, mutta tavallaan raakoja. Hyviä. Aika simppelin oloinen annos, mutta tosi hyvää. Varmaan yksi parhaista Helsingin kiinalaisista. Ihastuin ja menen toistekkin. 

Arvosana: 4,5/5 



Roslund Hietalahden Kauppahalli

Juustoburgeri ála Roslund: Kanniston briossisämpylään valmistettu mehevä juustoburgeri, joka sisältää talon aiolia, myrttisen suolakurkkua, vuoden kypsytettyä cheddarjuustoa sekä 100% kotimaisen naudan jauhelihapihvin. Annos sisältää sivusalaatin.


En ole ikinä ennen käynyt Hietalahden kauppahallissa, joten tulipahan nyt sekin nähtyä. Näin paikan ja heti alkoi ahdistaa, mutta olipas taas niin pitkän matkan tultu ja aamiainenkin ikävästi jätetty väliin, niin että oli niin kova nälkä, että pakko oli kokeilla. Kassalla koreili lappu, jossa luvattiin "best burgers in town". 

Okei, minua ahdisti tämä konsepti että piti tilata ruoka, istua odottamaan johonkin kassan viereen, että minulle huudetaan sitten kun burgeri on valmis. Monta kertaa ehdin stressata että mitä jos se huuto jää minulta huomaamatta. Mitä jos en saakaan burgeria? Pitääkö sitten mennä nolona vaatimaan jotain? No, kyllä minä sen sain. 

Oli se ihan kivan näköinen, mutta ei minun juttuni. Täytyy myöntää etten ole ennen syönyt lähes raakaa lihaa. Tiedän että se on joku kulinaristinen juttu, oikein tehtynä, mutta ehkä en sitten osaa arvostaa, koska täytyy sanoa että suorastaan hirvitti syödä niin punaista pihviä. Maistui niin lihaisalta, että tuli melkein miehekäs olo. Jos nyt mistään ruoasta voi tulla miehekäs olo. Sämpylä oli kivan erilaisen makuinen kuin muualla, mutta vähän kova. Ja tämäkin hampurilainen oli ehtinyt jäähtyä. Vihreä salaatti majoneesilla oli aika tylsä lisuke. Minusta tämä ei ollut mikään kaupungin paras purilainen, eikä nyt tehnyt minuun vaikutusta. Ei burgeri paha ollut, mutta pelottava. Olisin halunnut että jossain mainitaan pihvin kypsyydestä, koska kyllä se shokiksi jäi. Kävelin myöhemminkin jossain päin Kamppia ja mietin että herrajumala, söin raakaa lihaa. Onpahan sitäkin nyt kokeiltu. Ehkä ohuempi pihvi olisi ollut fine. Mutta lihansyöjät käykää ihmeessä. 

Arvosana: 2/5 

maanantai 10. lokakuuta 2016

Steinschaden Grüner Veltliner

Tämän sain lahjaksi kun olin lapsenvahtina. Vähän viiniä tädille ja täti kiittää. :D Alkosta löytyy hinnalla 9,91€. 

Nimi: Steinschaden Grüner Veltliner

Maa & Alue: Itävalta, Niederösterreich

Rypäle: Grüner veltliner

Väri: vaalea kullankelta

Tuoksu: kukkainen tuoksu jossa päärynää, sitruunaa, mausteisuutta ja vähän mineraalisuutta. 

Maku: Taas huomaa kuinka tärkeä oikea lämpötila on. Liian kylmänä tämä maistuu lattealta ja tylsältä, heti kun vähän lämpenee aromit tulevat esiin. Tässä on kivaa mineraalisuutta, mukavat hapot, kypsää omenan makua, sitruunaa, mausteisuutta ja kasvimaisuutta. Tämä on myös sellainen kuiva viini joka kannattaa juoda heti, koska seuraavana päivänä ei enää maistunut yhtä hyvältä. Satuin syömään tämän kanssa perunasalaattia ja oi kuinka hyvin sopi. Viinin hedelmäisyys korostui. Majoneesia naamaan vain tämän kanssa. :)