tiistai 12. joulukuuta 2017

Joulu 2017: luukku 12

Tänään en ehtinyt vielä tehdä mitään kamalan jännittävää, mutta tässä silti ihan hyvä vinkki jos viini meinaa jäädä liian pitkäksi aikaa jääkaappiin. Ja näistä paloista sitten tehdään joku kerta jotain kivaa. ;)


maanantai 11. joulukuuta 2017

Joulu 2017: luukku 11

Luin jostain että punaviini ehkäisee hiustenlähtöä ja on terveellistä hiuksille. No, pitipä kokeilla. Tässä teille taas vähän hulluttelua. Mutta täytyy sanoa että kyllä hiuksista ainakin pehmeämmät tuli. :D

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulu 2017: luukku 10

Tällaista tänään. Tosiaan viini ei ollut tähän paras mahdollinen... kastike oli hyvää, ihan myös tavallisen spaghetin kanssa.


lauantai 9. joulukuuta 2017

Joulu 2017: luukku 9

Olen kipeä :( joten kehitin tällaista todella outoa juomaa... Yrtit ovat aina kiinnostaneet ja jonkun amerikkalaistutkimuksen mukaan punaviinikin voisi olla hyväksi flunssalle. Yrttitietämykseni ei ole mikään kauhean hieno, mutta ainakin kotoa löytyy nokkosia ja muuta hauskaa. Viron apteekeista yleensä ostan kaikkia ruohoja. :) Mitä tahansa yrttejä ei tietenkään kannata sotkea yhteen. Mutta yleensä kun flunssa iskee yritän käyttää nokkosia, timjamia, hunajaa, valkosipulia ja inkivääriä.

Joten lähdin rohkeasti pilaamaan tämän viinin. :)




keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Joulu 2017: luukku 6

Hyvää itsenäisyyspäivää! Tänään en tehnyt mitään ihmeellisen hauskaa, mutta käytin eilistä glitteripulloa satavuotiaan Suomen kunniaksi. :)


maanantai 4. joulukuuta 2017

Joulu 2017: Lukku 4

Väsyttääkö jalkoja? Hanki niille viinipullo. :)

Tämä on nyt tällainen kevyt hieronta. Muista istua. Tarkoitus ei ole tasapainoilla pullon päällä. 




sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Joulu 2017: Luukku 3

Tänään yritin tehdä pipareita. Tästä alkaa tulla noloa, mutta elämä on täynnä kommelluksia. Nauttikaa. Anteeksi kiroilu. 



Ps. Olen hengissä vaikka olen syönyt noita. :D 

lauantai 2. joulukuuta 2017

Joulu 2017 Luukku 2:

Sitten selviää mitä kokeiluja tein sillä eilisellä viinisiirapilla. Mutta voiko tälle leipoa selviää vasta huomenna vai meneekö kaikki pipariksi?




perjantai 1. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: Luukku 1

Ajattelin jouluksi kokeilla tällaista. :) Tässä teille ensimmäinen videoblogi videoni ja näitä olisi nyt tarkoitus tulla joka päivä jouluun asti. Joka päivä ei tietenkään tule näin pitkää sepustusta, mutta tästä ekasta tuli nyt vähän pitkä. Ideana tässä on kokeilla jämäviinillä tai pulloilla kaikkea hauskaa. Onnistuvatko ideani vai eivät, jää nähtäväksi. Mutta tämmöinen kuiva huumori ja viiniaiheinen kalenteri teille. :) 

Vähän kyllä mietin että kehtaanko tehdä tällaisen ja vielä omalla naamalla, mutta kun verkkokaupan myyjä niin mukavasti myi minulle selfiekepin niin pakkohan sitä on johonkin käyttää... 


Laatu ei ole parasta, mutta ehkä se tästä paranee... tai sitten ei. Mutta joulunodotusta. Jos nauratte niin laittakaa kommentti. ♥ Huomiseen!  

perjantai 3. marraskuuta 2017

Viini ja ruokamessut 2017

Perjantai 27.10. meni viini- ja ruokamessuilla viinejä tutkiskellen. En ole ennen tainnut näillä messuilla käydä, mutta olen aina halunnut mennä ja nyt tarjoutui tilaisuus. :) Maistelin noin 30 eri viiniä ja jonkin verran juustoja. Vaikken vieläkään ole mikään juustoihminen, niin kyllä niitäkin sietää jo ihan eri tavalla. Esimerkiksi Gruyère juusto oli minusta oikein hyvää. Appenzellerkin oli kiva. Mukana ollut ystäväni on juustohirmu, joten hän sitten söi kun minä join. 

Ihan ensimmäiseksi minulle nakattiin Castelforten spumantea lasiin. Ei mitenkään ihmeellinen kuohari, vaan aika helppo, mutta hintaansa nähden hyvä. Kuusi euroa, ja sitä voi jopa juoda. Kiva pirskahteleva ja piristävä ja oikein hyvä johonkin arkiseen tai pieneen juhlaan. Miksei vaikka opiskelijan vappupulloksi. Low-budget kuohuviini, joka löytyy Alkon tilausvalikoimasta. 

Samalta pisteeltä maistoin myös californialaista "Love noir" pinot noiria, joka ei kyllä iskenyt minuun ollenkaan. Pullo oli hieno ja nimikin kiva, sillä tottakai i love noir (yli puolet vaatekaappini sisällöstä on mustaa), mutta viini oli minulle jotenkin ällöttävän imelää. Enkä halua että pinot noirini on hilloista, vaan tykkään enemmän niistä samettisista pinoista. Mutta, makuasia. 

Messuilla tutustuin myös hyvään cavaan, jota en ollut ennen maistanut. Raventosi blanc blanc, joka löytyy myös Alkon tilausvalikoimasta oli maukasta. Hinta on hieman alle 20 euroa. Maussa oli kivaa pahteisuutta ja viini oli erittäin kuivaa, muttei maistunut liian kuivalta, vaan maussa oli myös kivasti hedelmää ja maku oli myös pitkähkö. 

Astra Winesin pisteellä oli varmaan hauskinta. Kävimme siellä kahteen osaan ja molemmilla kerroilla juutuimme sinne pitkäksi aikaa. Siellä oli todella hyviä viinejä. Maistoin jopa hyvin vanhoja punaviinejä, jotka olivat kehittyneitä ja tuoksuivat todella jännittäviltä. Sillä hetkellä minulla oli vain hakusessa jotain todella stydiä ja tanniinista, eikä sitä oikein löytynyt. Jostain barolon kaltaisesta haaveilin koko päivän, mutta ei sattunut tielle. Paitsi jossain toisella pisteellä, jokin barbera d'asti, joka oli ihan okei. Mutta tällä pisteellä esimerkiksi Château Fontesteaun punaviinit olivat hyviä. Vuosikertoja oli kaksi, 2002 ja 2011. Vanhempi varsinkin tuoksui hyvin maamaiselta ja oli myös multaisia aromeja. Todella jännä ja moniulotteinen tuoksu. Tanniinejakin oli maussa, mutta ne olivat kehittyneisyyden ansiosta aika pehmeitä ja juuri sillä hetkellä himoitsin jotain todella suuta kuivattavaa. Mutta muuten oli kyllä hyvä viini. Voisin ostaa.

Maistoin myös Château Simardin Saint-Émilionilaista punaviiniä vuodelta 1998. Siinäpä vasta tuoksua oli. Tuoksui ihan siltä kuin olisi mennyt jollekin ranskalaiselle maatilalle. Tosi kehittynyt ja hieno viini. Ei kai voi muuta sanoa kun oli noinkin vanhaa. Jännittävä, sen minä sanon. 

Sen jälkeen tutustuimme Luighi Righetin Valpolicellalaisiin viineihin. Ensiksi kokeiltiin Amaronen niin sanottua pikkuveljeä, eli Campolieti Valpolicella ripassoa. Se oli minusta kauheaa. Jotain ständinpitäjä puhui kuivatuista marjoista ja minulle tuli heti vain mieleen komposti. Hyi, maistui minusta kompostinmarjoilta. Ei sillä ettäkö olisin sellaisia joskus maistanut mutta...








Seuraava oli jouluamarone, jossa oli imeliä tammisia mausteita, jotka loivat juolumieltä viiniin. Tämä jouluviini oli kuulemma makean reciotoviinin vahinkolapsi. Eli käymisprosessissa oli käynyt jotain, kun oltiin alun perin tekemässä reciotoa. Recioto oli oikein kiva minusta. Hyvin makeaa, niin kuin jälkkäriviinin kuuluukin olla, eikä sitä kuulemma saanut Suomesta. 


Tavallinen Amarone oli ehkä kuitenkin näistä kaikista paras. 


Meille esiteltiin myös viininavauslaite vin aire. Ja minäpä maistelin siinä juuri sancerrea, minkä yhteydessä laite sitten tuli esiin ja toiseen lasiin kaadettiin samaa sancerrea vin airen läpi. Sen tarkoitus oli kai avata viiniä paremmin, ikään kuin dekantoida se. Voisin kuvitella että se voisi toimia punaviiniin, mutta valkoviiniin se ei minusta sovi. Valkoviini on niin hienoa ja herkkäaromista. En tiedä, mutta minusta viinistä tuli vettä. Paljon laimeampaa. 


Oli se toki puhtaamman makuista, mutta samalla siitä katosi minusta pari hienoa aromia. En tiedä olenko ihan yksin tämän tulkinnan kanssa, sillä sanottiin että vain 1/1000 sanoo että viini on parempaa ennen vin airea. En tiedä miksei minulle annettu punaviiniä kokeiltavaksi, ehkä olisin vakuuttunut paremmin. Nyt en tiedä, vaan olen tämän laitteen suhteen vähän skeptinen. Sitten kun keksivät laitteen minkä läpi kaatamalla vedestä tulee viiniä niin sitten, voi jukra. :D 



Vietimme myös pitkän tovin Bernard-Massardin pisteellä. Hyviä viinejä ja ihana palvelu. :) Maistoin ensimmäistä kertaa auxerrois rypälettä. Siitä tehty valkoviini oli mukava tuttavuus. Ihanan mineraalinen viini. Minä joskus etsin mineraalisia valkkareita, niin nyt todellakin löytyi sellainen. Raikas ja jollain tavalla pehmeäkhö viini, mutta ryhtiäkin oli. Mainitsinko jo mineraalit? Yllättävä ja kiva, vaikka tuoksu oli tosi mieto. 



Sen jälkeen maistoin Bernard-Massardin Suomi100 viiniä. Pullon etiketissä keimailee joutsen ja kuva valittiin satunnaisesti yleisestä kuvapankista. Myöhemmin se voitti Suomen Luonnonvalokuvaajien talvipäivillä kolmannen sijan. Kuvaajan vaimo tunnisti kuvan pullon kyljessä jonkin naistenlehden mainoksesta. Varmaan aika hassua kuvaajalle. Yhtäkkiä kuva onkin Suomi100 kuoharipullossa. Viinissä oli minusta kivaa mausteisuutta ja maku oli minusta viehättävä: sitruksinen pienellä paahteisuudella ja jotain pientä mausteisuuttakin. Ainoa vaan, että maku oli aivan liian lyhyt. Tätä viiniä juo nopeasti, sillä maku katoaa lähes heti. Sellainen pikaihastus. Suosittelen kyllä. Tätä vaan rannalle mukaan ja joutsenia katselemaan. ;)

Saman tekijän Millesimé kuohari sen sijaan oli paljon laadukkaampaa ja ihanampaa. Paahteisuutta oli enemmän ja makukin heti piteni. Omenaista ja paahteista kahdellakympillä. Oikein suositeltavaa. :)

Sen jälkeen matka jatkui ja löytyi 

mielenkiintoinen tuttavuus: libanonilainen viini Château Ksaran blanc de blancs, joka on sekoitus valkoisista rypäleistä. Maku oli jännä ja eksoottista oli libanonilaisuus. Ennen en ole maistanut libanonilaista viiniä. Maussa oli jänniä yrttejä ja mausteita kuten pippuria ja neilikkaa, mutta vahvimpana maistoin aniksen. Ei ehkä ihan minun viinini, mutta ainakin jotain erilaista. Jälkimaussa varsinkin sitä anis/lakritsimaisuutta. Tämä oli päivän eksoottisin viini.


Illan lopuksi löysimme ystäväni kanssa ihanat vanhan lukiomme opettajat. :) Rupesimme heti viinioppaiksi ja kierrätimme heidät kaikilla kivoilla viinipisteillä. 

Kivat messut oli. Viinejä oli hirveästi. Ruokavaihtoehtoja olisi minusta voinut olla enemmänkin. Koska arvatkaapa vain mitä söin, niinpä, burgeria. Naughty brgrin piste kun oli helpostilähestyttävän näköinen.



Oikeastaan mieleenpainuvimmat ruokajutut olivat minusta alussa mainitsemani juustot, sitten Hoviruoan vegaaniset lihikset, joita en ole ennen maistanut, mutta ne olivat yllättävän normaalin lihapiirakan makuisia. Sitten jossain oli jokin hillo, joka maistui ihan ruusuilta. Se oli hauska, koska en ole ennen syönyt mitään ruusun makuista. Mutta täytyy myöntää että menin taas kerran enemmän viiniorientoituneena. 

Hauska päivä ja hyvät viinit! :) Seuraavia messuja odotellessa. ;)






lauantai 21. lokakuuta 2017

SYÖ Helsinki 6.-19.10.2017

Kauan odotetut SYÖ-viikot olivat jälleen täällä. Uusien opiskelujen myötä tähän arviointiinkin tulee vähän lisää syvyyttä. :) Tarkkailin esimerkiksi palveluketjua tarkemmin ja erityisesti sitä huomioidaanko asiakas ravintolaan tullessa ja lähtiessä. Nämä ovat opettajamme mukaan kaksi tärkeintä kohtaa palvelussa ja ovathan ne. Odotin itsekin joskus laskua yli puoli tuntia ja siinä vaiheessa minua ärsytti jo niin paljon, ettei jäänyt hyvää kuvaa. Nyt olen kaksi viikkoa käytännössä melkein asunut ravintoloissa, sillä meillä oli myös ensimmäinen minityöharjoittelu ja olin kaksi viikkoa eräässä ravintolassa keittiössä auttamassa ja sähläämässä ja sitten hyppäsin pariksi päiväksi saliin töhöilemään. Sitten kävin vielä SYÖmässä. En olekaan tainnut tehdä kotona ruokaa vähään aikaan... No mutta katsotaas sitten missä kävin. 

Ravintola Kustaa Vaasa


HärkäBurger: briossisämpylä, Tammisen härän jauhelihasta valmistettu pihvi, pekonikeksi, grand ’or cheddaria, kirsikkatomaattisalsaa, salaattia, cremolata-majoneesia, coleslaw. Sisältää pähkinää (manteli).

Tottakai aloitettiin burgerilla, koska olen edelleen tylsä ja ne nyt vaan ovat herkkua... Varasin pöydän puhelimitse, koska menimme vähän isommalla porukalla synttäri-illalliselle. Vastaanotto oli mukava ja meidät ohjattiin pöytään. Äiti tietenkin suhtautui vähän nuivasti kalliolaiseen Vaasankadun tyyliin ja oli muutenkin vähän skeptinen. Mutta ruoka yllätti. Varmaan paras burgeri pitkiin aikoihin. Maistui kerrankin erilaiselta. Sämpylä oli kiva ja kirsikkatomaattisalsa sopi tosi hyvin. Lisäksi oli jotain kivaa yrttiä, olikohan timjamia? Ja coleslaw, nam. Sellainen mieto, mutta maukas. 

Lisäksi palvelusta erityinen plussa, sillä meillä oli lapsi mukana, ja hänet huomioitiin sitten erityisesti sillä että kokki tuli tarjoamaan hänelle parit simpukat, koska tyttö niin tykkäsi niistä. :) Seurueemme vegaanitkin olivat tyytyväisiä  linssiraguunsa ja äiti myös. Ainoa miinus oli, että laskua ei kuulunut, joten maksoimme tiskille, eikä meitä liiemmin huomioitu ulos lähtiessä. Tästä illasta antaisin kuitenkin ruoan puolesta korkeat pisteet ja olin jo löytävinäni uuden lempparipaikan, mutta sitten... minulla on tapana käydä lemppareissa uudestaan ja kun täällä sitten kävin SYÖ-viikkojen loppupuolella, haaveissa se sama hyvä burgeri, niin eipä enää ollutkaan. Sämpylä ja coleslaw olivat ehkä ainoita, jotka muistuttivat edellisen kerran hyvästä ruoasta. Burgerissa oli toki samat ainesosat, mutta ei natsannut. Ihan jäähtynyt ja pihvi oli outo. Mutta oli kiire, joten nopeasti söin, sen minkä nyt pystyin. Mutta petyin. Tasalaatuisuuteen pitäisi nyt kiinnittää enemmän huomiota. Sillä ensin ihastuin ja sitten viikon päästä vihastuin. 

Arvosana: Ristiriitainen 3/5


American Diner Citykäytävä


Smokey BBQ Burger: naudanlihapihvi, amerikansalaatti, tomaatti, pekoni, punasipuli, cheddarjuusto, smokey-bbq majoneesi.

Ja burgerilla jatketaan...muutun kohta itsekin burgeriksi. Tässä on kiva aina jälkikäteen katsoa kuvia ja miettiä että mitä ihmettä olen taas syönyt ja miksi puolet ovat aina burgereita... En tiedä miten taas päädyin tänne. Ainiin, olin yliväsynyt ja sitten lähdin kaverin kanssa myöhästyneelle synttäri-illalliselle. Burgeri ei ollut niin hyvää kun muistin. Lihassa oli kovia paloja. :( Muuten ihan jees. Palvelu mukavaa ja energistä niin kuin aina. Vähän on kyllä nyt menty tippumaan, koska tämäkin oli joskus ihan lempparini. Nyt tämä on minusta ihan jees paikka. 

Arvosana: sellainen ihan jees 3-/5

Rune's Ravintola


Black Angus-rotukarjaburger: luomuleppähiilillä grillattu rotukarjaburgerpihvi á 160 g, briossi, cheddarjuustoa, tomaattia, marinoitua punasipulia, jäävuorisalaattia, Rune´sin majoneesi-ja BBQ-kastiketta, valkosipulisuolakurkkua, SteakHouse-frittiperunaa.

Voi saatana, taasko olen syönyt burgeria... tämä oli se ilta kun olin taas tooodella väsynyt ja menin jo kolmatta kertaa juhlimaan synttäreitäni, tällä kertaa vaativan ystäväni kanssa. Hän on ihana, mutta aina kun mennään ravintolaan hän oikeasti vaatii palvelua. Jos hän saa sitä, hän saattaa kehua ravintolan maasta taivaaseen, että siinä mielessä ihana asiakas, mutta jos ei saa, niin sitten voi voi. Mentiin tällaiseen Töölöläiseen paikkaan, jossa kumpikaan ei ollut ennen käynyt. Ovella meidät huomioitiin heti. Tila oli aika vähissä, mutta saimme pöydän, jos ehdimme syömään ennen kuin seuraava varaus tulee. Talon viini oli aika kiva. Ystäväni ihastui siihen, koska hän pitää pehmeistä viineistä. Sitten tulivat ruoat ja minun burgerini pihvi tietysti aivan palanut. En ole vielä mikään palauttelijatyyppi, koska olen yleensä niin kiva ja sitten otan nämä SYÖpäivät enemmän arviointikannalta. Eli jos on huono ruoka, niin sitten se on ravintolalle huono arviointi, ei voi mitään. Sitten olen myös sen verran suomalainen etten halua olla vaivaksi. Varsinkin kun en itse vielä väitä osaavani mitään. 

Olin väsynyt ja nälkäinen ja pihvi oli pahaa, enkä olisi jaksanut välittää asiasta, mutta ystäväni tuohtui ja palautti annokseni. Tarjoilija vastasi että pihvin on tarkoitus olla vähän tuollainen, koska puuhiiligrilli. Tämä ei nyt ollut kauhean kiva vastaus, koska muutenkin oli vähän noloa palauttaa annos kun oli kiire ja nälkä ja väsy, enkä tahallani halua olla hankala asiakas. Varsinkin kun tiedän ettei keittiössäkään ihan helppoa ole. No, tarjoilija vei annokseni takaisin. Hetken päästä tuli uusi annos, joka oli ehkä vähän pienempi, mutta paljon parempi. Pihvi oli hyvän kypsyinen ja hampurilaisessa maistui jokin muukin kuin palanut. Ei ollut mikään paras hampurilainen, sillä olen niitä aika paljon syönyt, mutta ainakin oli parempi kuin ensimmäinen ja ainakin majoneesi oli hyvää. Tarjoilijaa jäi selvästi vaivaamaan että oli aiemmin vähän tiuskinut, sillä hän pyyteli kovasti anteeksi ja sanoi että tottakai aina saa palauttaa jos ei ole tyytyväinen ja kutsui meidät toistekin käymään. Tosi kiva että pahoitteli, mutta tuli ehkä vähän liikaa selittelyä. Oli silti kiva huomata että myyntipuheita tuli ihan kuin oppikirjasta. Juuri kun opettajamme nähkääs kertoi että tarjoilijan pitää aina heittää pieni myyntiesittely johonkin väliin, niin täällä huomasin sen käytännössä. Burgeri oli ihan jees. Ranskalaiset eivät kyllä olleet minusta mistään kotoisin. Ehkä lasagne olisi ollut parempi. Ainakin lasagnen kanssa tullut salaatti oli tosi hyvä. Söin sen kun ystäväni ei sitä halunnut. 

Sitten tämä toinen kriittinen piste, eli lasku ja hyvästely. Ehdimme juuri hyvissä ajoin ennen seuraavaa varausta. Tarjoilija toi laskun ja suklaata ja toivotti hyvää illanjatkoa. Sitten annokseni palauttanut tarjoilija tuli meidän kanssa ovelle ja toivotti vielä kerran hyvää iltaa ja toivoi että tulemme uudestaan käymään. Hetken jopa näytti siltä että hän tulee meitä halaamaan, mutta se olikin vain olkapään silitys. Tuli kuitenkin kiva ja huomioitu olo ja palvelun kannalta tämä oli kuin oppikirjasta. Tämä jäi mieleen ravintolana, jonka ovella melkein tultiin halaamaan. :D Voisi varmaan käydä toistekin, kunhan en syö burgeria. 

Arvosana: palvelusta plussaa  3+/5

Lönkka


Piadina: italialainen täytetty flatbread, joka sisältää tomaattikastiketta ja raikasta rucolasalaattia. Täytevaihtoehdot: chorizoa, buffalomozzarellaa ja balsamicosipulia

Nyt päästään jo burgerista vähän eteenpäin, vaikka on tämäkin leipä, jossa on jotain täytettä. Paikkana Lönkka on tosi viihtyisä. Ajankohta oli aika kiireinen. Ruokaa sai odottaa kauan. Leipä oli kovaa. Täytteet ihan maukkaat, muttei mitenkään ihmeelliset. Taas tällainen ihan ok ruoka. Palvelukin taas ihan perus mukavaa. Huomiointia voisi lisätä. Kesti hetken ennen kuin meidät huomattiin kun tulimme sisään. Laskua maksettaessa toivotettiin hyvää illanjatkoa, mutta muuten luikimme vain ulos kenekään huomaamatta. Sisustus on tosi kiva. 

Arvosana: ihan ok 3-/5

Manhattan Steakhouse Espa


Grillipihvi 150 g talon maustevoilla & valitsemallasi lisukkeilla.

Taas päädyttiin tänne, koska piti löytää paikka joka sopi useammalle. Tämä on minun ja vaativan kaverini SYÖkantis. Olin joskus todella ihastunut tähän paikkaan, mutta sitten meni vähän alaspäin, joten nyt odotin sellaista ihan jees pihviä. Soitin ensin yhteen toiseen paikkaan, jossa vastattiin vähän töykeästi ettei enää otettu varauksia. Sitten soitin tänne kuullakseni olisiko samalle päivälle tilaa ja vastattiin oikein mukavasti että tervetuloa. 

Ovella meitä tervehdittiin heti. Palvelu oli mukavaa. Oli taas kiire aika, joten ruokaa sai vähän odottaa, mutta ainakin se oli tosi hyvää. Muistutti sitä kertaa kun ihastuin. Nyt oli pihvi kohdillaan. Ja vihanneksiakin oli runsaammin ja tarpeeksi erilaisia. Joskus on ollut melkein pelkkää porkkanaa. Nyt oli tosi hyvää. Lasku sujui sukkelasti ja ovella kiitettiin. Vaikkakin vähän tarjoilijan työn ohessa, sillä hän putsasi siinä pöytiä, mutta kuitenkin, huomasi että lähdettiin ja kiitti. Kiva kokemus. :) En nyt keksi mitään moitittavaa. 

Arvosana: 5/5 

Ryan Thai


Paistettua kanaa cashew-pähkinöiden kera.

Täällä en ollut aikasemmin käynyt. Astuin todella rauhalliseen ja mukavan oloiseen paikkaan. Astelin tiskille, jossa mukava nainen otti tilauksen. Sain itse valita pöydän, sillä tarjoilija sanoi että hän seuraa minua. Istuin alas ja minulle tuotiin jäävettä. Olin ihan todella väsynyt taas kerran, joten tämä oli juuri se hetken rentoutumis paikka, jonka tarvitsin. Tunnelma oli niin rauhallinen ja kaunis. Sitten tuli ruoka ja tarjoilija jopa annosteli minulle riisiä lautaselle. Cashewkanakin oli niin hyvää että olin aivan myyty. Tämä oli hyväää. Ihanaa kun oli tuoreita vihanneksia, eikä mitään purkkikamaa. Hyvä ruoka yhdistettynä siihen tunnelmaan ja palveluun. Olin ihan myyty. Juuri mitä tarvitsin kiireisen päivän jälkeen. Hyvää ruokaa, rauhaa ja kaunista hiljaisuutta. Oikeasti kaunista tunnelmaa, koska siellä oli minusta kaunista. Tarjoilija oli myös tosi mukava. Laskua maksaessani hän kiitti ja toivotti hyvää iltaa. Ihastuin tähän paikkaan ja mietin miksen ole ennen käynyt. Oli niin rentouttava kokemus. En osaa oikein sanoin kuvailla. Ja vessakin tuoksui hyvältä! :D Oli ihanaa. Toivottavasti tämä ihastus pysyy. 

Arvosana: 5/5 

Ravintola Fig


Vorschmack: naudan- ja lampaanlihaa, silliä, sipulia, tomaattipyrettä, perunaa, smetanaa, suolakurkkua, punajuurta sekä suolaa ja pippuria.



En ole ennen syönyt vorschmackia, joten nyt piti kokeilla. 
Figin sisustus oli moderni ja tyylikäs. Erityisen söpöt olivat kukat, jotka olivat jossain suolasirottimen tapaisessa. Sisään tullessamme oli vähän jonoa ja hässäkkää, mutta aika nopeasti tarjoilija otti meidät sieltä ja ohjasi pöytään. Tilasimme viinit, jotka olivat hyviä. Sitten tuotiin leipää. Vaalea leipä oli aivan ihanaa ja levite myös. Näkkäri oli vähän makeaa, mutta kivan erilaista. Tosin olin juuri tehnyt työharjoittelussa näkkäriä, joka oli minusta parempaa. :) Silti, ihanat leivät. Sitten tuotiin ruoka. Varmaan aika klassinen vorschmacki. Oikein hyvä. Hieno asettelu ja hyvän makuinen, ei kai siitä muuta voi sanoa. Kiva että oli perunamuusia, eikä keitettyä perunaa, koska menyyssä luki vain perunaa. Muusi sopi hyvin. Ja palvelu oli todella mukavaa. Tarjoilija oli IHANA. Jotenkin sellainen sympaattinen ja rauhallinen ja ihaaana. Olisin jättänyt tippiä, mutta kun olen köyhä opiskelija. Oli kuitenkin hyvää palvelua. Ihan vaivihkaa sorruin jopa ottamaan jälkkäriä, mitä en muuten ikinä tee. Söin jälkkäriksi pavlovaa ja inkiväärisorbettia. Oli muuten hyvää. Ihan jälkkäri minun makuuni. Ei mikään ällömakea vaan hyvä. Laskukin sujui hyvin ja ihana mies toivotti hyvää iltaa ja sitten hän huikkasi vielä kassalta heipat kun olimme lähdössä. Joten huomiointi, check. Fiini ja kiva paikka. Suosittelen. :) Tästä jäi hyvä fiilis. 

Arvosana: 5/5 

perjantai 22. syyskuuta 2017

Mikä Viini! -festarit 2017

Fresitan Red punch
Isot pahoittelut siitä, etten ole kirjoittanut aikoihin. Koulu on lähtenyt kivasti käyntiin. Paljon on ollut uutta ja pääsin jo ihan oikeaan keittiöön töhöilemään. :D Mutta se nyt toistaiseksi siitä. Tässä oli pari päivä taas Vanhalla Mikä viini! -festarit. Minä kävin täällä eilen piristämässä päivääni. Ja kyllähän se piristyi. :) Pirsityi niin paljon, etten edes muista miksi olin aiemmin ankealla päällä. (Koska olen edelleen ollut tänään aika kivalla päällä) 

Paikallahan oli paljon erilaisia viinejä ja muita juomia. Olisi ehkä tarvinnut molemmat päivät kaiken maistamiseen. 

Itse keskityin tällä kertaa aika lailla drinkkeihin ja kupliviin. Minulla on nyt joku drinkkibuumi menossa, koska ostin vähän aikaa sitten oman boston shakerin. :) Joskus kehittelen vielä oman todella jännän drinkin. Festareillakin oli oikein kivoja drinkkejä tarjolla. Minusta erityisen hyviä olivat Fresitapisteen red punch, jossa oli fresitaa ja inkiväärijuomaa sekä Larsenin pisteellä oleva Sprinkle & Gale, jossa oli passionhedelmää ja kuplivaa. Kokeilin myös shamppanjadrinkkiä, jossa oli shamppanjaa ja konjakkia sokeripalan kanssa, mutta minua se ei vakuuttanut. Mieluummin joisin kumpaakin erikseen. Mutta passiondrinkki, nam! :) 
Ihana passiondrinkki

Tutustuin myös pariin tosi hyvään Chileläiseen valkoviiniin. Leydan reserva chardonnay oli uusi tuttavuus ja yllättävän hyvää. Minä kun en ole vielä oikein ikinä kunnolla tykästynyt chardonnayhin. Mutta tämä oli sellainen ihanan hapokas. Ehkä jopa vähän sauvignon blancmainen. Lisäksi maku oli tasapainoinen. Oli paljon hedelmää, mutta silti myös ryhtiä. Voisin hyvin ostaa tätä. Vertailun vuoksi maistoin myös Leydan sauvignon blancia, jossa oli enemmän herukanlehtimäisiä aromeja. Vähän tiukempi viini ja oikein hyvä sekin, mutta chardonnay oli minusta kivempi. 

Lähdinpä sitten ystäväni kanssa tutkimaan shamppanjapistettä. Louis Roedereriin ihastuin totaalisesti. Heidän tyylinsä sopi minulle myös paremmin kuin Bollingerin. Bollingerin shamppanjat olivat aika täyteläisiä ja rotevia. Vaativat ehkä jotain syötävää lisäksi, sillä suussa räjähti makupommi kun niitä maistoi. Maku oli Grande Annéeissa todella pitkä ja näitä nauttiikin ajan kanssa. Hitaasti siemaillen jossain mukavassa paikassa nautiskellen - näin suosittelisin. 

Suomi100 shamppanjat olivat myös oikein hyviä, mutta valitettavasti eivät yhtä mieleenjääviä kuin Bollinger tai Roederer. Jäivät ainakin minulla näiden kahden varjoon. Roedererin shamppanjat olivat enemmän hienostuineita ja mineraalisia. Tarjolla oli myös Cristalia, joka oli paikan kalleinta. Sitäkin pääsin maistamaan ja se oli todella voimakasta ja persoonallista. Erinomasta kyllä, mutta minulle koko shamppanjapöydän paras ja ihanin tuote oli Roedererin rosé. Aivan ihana, pirteä, pitkän maun omaava, ihan mahtava shamppanja. Sanoinko jo ihana? 

Taas kerran loistava tapahtuma ja ihania ihmisiä. :) Kiitos ja kumarrus kaikille järjestäjille ja työntekijöille. Pisteillä oli iloinen ja palveluhenkinen fiilis, laseja tuotiin aina uusia ja hauskaa oli. :) Ensi vuonna taas. 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Silja Symphony: Bon Vivant viinibaari

Kesäloma on tullut päätökseen ja täytyy taas palata normaaliin arkeen... On jo ikävä kesää. Mutta tässä on jännittävä syksy edessä, sillä minäpä aloitin nyt virallisesti restonomin opinnot. Paljon on uutta opittavaa ja vähän jännittää, mutta samalla innostaa. Onneksi otin kuitenkin viime vuonna jo varaslähdön ja aloitin ainakin viinikursseista. :) 


Koulu on jo lähtenyt käyntiin ja tämän kesäloman viimeisen reissun tein Ruotsiin. Ystävälläni oli siellä synttärit ja minut kutsuttiin sinne yllätysvieraaksi. Matka oli tosi kiva. Tosin ensiksi tuntui raskaalta lähteä yhtään mihinkään, koska ajattelin että yksikseen on tylsää. Ensimmäinen huolenaiheeni oli miten viettäisin laivalla monta tuntia tylsistymättä, mutta iltahan meni rattoisasti, sillä laivalla oli aivan ihana viinibaari Bon Vivant. :) Sieltä sai ostaa neljän sentin annoksia ja siitähän tämä tytsy innostui toden teolla. Valinnan vaikeus iski tietenkin, mutta onneksi oli auttava ja mukava henkilökunta. 

Nautiskelin siinä sitten seitsemää eri viiniä. Ei ole mitään hirveän tarkkoja arvioita, koska olin laiska (ja liian lomatunnelmissa), mutta ainakin tiedän että aloitin illan Rhônelaisella syrahilla. (Cornas Champelrose 2013). Oi se oli ihanan pippurista ja mausteista. Tykkäsin. 

Sitten siirryin vähän tammitettuun sancerreen. (Sancerre, Roger Champault). Eli vähän erikoinen sancerre. Minua tämä tammisuus ei niin viehättänyt. Viini oli aika kermaista ja kinuskisen makuista, mikä myös vähän pehmensi happoisuutta. Oli tämä hyvää ja aika jännä, mutta ehkä olen enemmän tavallisen sancerren ystävä. Happohirviö kun olen. Mutta suosittelen sille, joka haluaa maistaa kinuskimaista viiniä. 

Kolmas viini oli iihana bordeauxlainen. (Château d'Armailhac Grand Cru Classé, Rotschild) Etiketissä oli tanssiva mies. Oikein mieluisaa punamarjaista ja hienon silkkistä viiniä. Todella nätit aromit. Varmaan illan lemppari. ♥ 

Sitten siirryin shamppanjaan, joka oli aika voimakasta ja maku oli ainakin pitkä. Taisi olla sitä blanc de blancsia, eli vain chardonnaysta tehtyä. (Agraparte blanc de blancs). Oikein hyvää, mutta ei iskeytynyt lemppariksi. 

Sinä iltana oli oikea punaviinifiilis ja kokeilin seuraavaksi St Émilionilaista merlot cabernet francia. (Château la Tour Figeac Grand Cru). Ensin ajattelin jotenkin että kuulostaa vähän tylsältä, mutta kyllä sieltäkin hienoja aromeja nousi. Hienoja marjoja ja vähän savuisuuttakin. 

Tässä vaiheessa alkoi tietenkin jo menemään päähän... Tilasin baroloa. (Barolo Marcenasco). Ensimmäisen kulauksen aikana ajattelin että no, olipas lempeä. Mutta kyllä ne tanniinit sieltä hyökkäsivät. Oikeastaan aika ihastuttava hyökkäys, kun hyökkäsivät vasta jälkimaussa. Todella hyvää kyllä. :) Aika mukava ja hedelmäinen ja sitten jälkimaussa vasta huomaa tanniinit ja mausteisuuden. Tämä oli mieleenjäävä viini. 

Barolon jälkeen päätin pitää tauon, koska alkoholi alkoi vaikuttaa ja ajattelin että parempi käydä jossain tässä välissä. Olin poissa ehkä tunnin ja palasin takaisin, koska unohdin kuvata viinilistan ja halusin vielä maistaa jotain. Sallin itselleni vielä yhden annoksen punaviiniä, mutten muista mitä se oli, sillä puhuin puhelimessa ja pyysin henkilökuntaa yllättämään minut. Mutta onneksi kerään kuitteja, joten näyttää siltä, että tilasin Yhdysvaltalaista pinot noiria. (Coastview Vineyard Pinot Noir, Big Basin). Hyvää tämäkin viini oli, mutta keskityin liikaa puhelinkeskusteluun muistaakseni mitään tarkempaa. Ystävälläni oli kiinnostavaa asiaa. 

Ilta oli kuitenkin ihana, eikä rahaakaan mennyt liikaa. Tai no... hetkinen... 25 e. Ei paha, siihen nähden kuinka hauskaa oli ja miten paljon erilaisia viinejä maistoin. Kaikki viinit olivat minusta laadukkaita ja hyviä. Varsinkin "fine wine" listalla olevat. Baari oli rauhallinen ja mukava ja minulla oli kivaa. Ramppasin baaritiskillä innostuneena ja aina iski kauhea valinnanvaikeus. Olin ehkä jopa huomaavinani henkilökunnassa pientä huvittuneisuutta kun he kysyivät että "no mitäs sitten laitetaan?". :) Mutta tämä oli minusta vain hauskaa. Ja muutenkin. Hieno ilta! kiitos Silja Line! Suosittelen käymään täällä ja juokaa tanssivaa miestä (Armhailac'ia). Tanssivat miehet ovat kivoja. ;) 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2016

Kesä on kyllä kivaa aikaa. :) Vähän aikaa sitten kävin ostamassa pirtsakkaa viiniä rannalla itsekseen nautittavaksi. Alkossa oli joku saksalainen miesasiakas, joka mietti jotain kovaan ääneen ja puhui siellä saksaa itsekseen. Minusta oli tietenkin kiva vaihteeksi kuulla oikeaa saksaa ja olin muutenkin vähän hitaalla. Ei ollut mitään hajua mitä ottaisin, ja sitten aivoni alkoivat ajattelemaan saksaksi samalla kun tuijotin hyllyjä tyhjällä katseella. Se oli huvittavaa. Melkein otin rieslingiä, mutta sitten ajattelin rahatilannetta ja nappasin Ranskasta sauvignon blancia, joka maksoi 10,90 €. Oli oikein hyvä ostos kyllä. :) 


Nimi: Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc

Maa & Alue: Ranska

Vuosikerta: 2016

Alkoholipitoisuus: 11,5 %

Väri: Vaalea sitruuna

Tuoksu: Mustaherukanlehtinen, vihreän omenainen ja karviaismarjainen tuoksu, jossa on myös jotain kivellistä hedelmää. Hyvin vihreä tuoksu. 

Maku: Kuiva ja ihanan pirteä ja ryhdikäs. Kukkainen, vähän yrttinen ja ihanan kirpeän makuista. Paljon on sauvignon blancille tyypillistä herukan lehden aromia ja karviaisen marjaa. Happoja on paljon ja ne olivat minusta ihania. Vähän mineraalisuuttakin löytyi. Ei mikään superihmeellinen viini, mutta kympin viiniksi minusta oikein hyvää. Tyylikäs ja sopii kesään. :) 


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mikaela's Room Hämeenlinna

Taidan olla kesällä vähän huono kirjoittamaan, koska olen niin lomatunnelmissa. Tämän opiskelijan kesä koostuu nyt kotimaanmatkailusta. Jouduin eilen Hämeenlinnaan ja koska ei ollut lippua gunnareiden keikalle, päätin käydä syömässä. En tunne kaupunkia yhtään ja hirveässä nälässä etsin jotain hehkeän näköistä paikkaa ja silmääni totta kai pisti sana "wine". Raatihuoneenkadulta löytyi kivan näköinen Mikaela's room. Otin siitä tiskiltä mukaani menyyn, enkä ollut ihan varma pitikö tilata tiskiltä vai tulisivatko tarjoilijat pöytään. Olisin toivonut että tulisivat pyytämään tilauksen. Se olisi myös sopinut paikan tunnelmaan paremmin. Katselin kun naapuripöydässä nuori poitsu otti kaljatilauksia vastaan. Oli varmaan juuri aloittanut tai jotain, koska niin varovaisen ja epävarman oloinen oli. 

En oikein osannut päättää mitä ottaisin. Olisi varmaan pitänyt kokeilla jotain välimerellistä, mutta naapuripöydän burgerit olivat niin kivan näköisiä ja niiden hintakin oli aika sopiva, joten päädyin sitten burgeriin minäkin. Olen tylsä... En ole tässä varmaan muuta syönytkään kuin burgereita... lempiruokaa on turha kysyä. Olin muuten pari päivää sitten Lappeenrannassa ja täytyy sanoa, että Tuen grillin burgeri oli oikein hyvä. Voitti kyllä tämän Hämeenlinnan. Jos siellä liikutte, niin kokeilkaas. ;) 

Mutta takaisin Mikaela'siin. Odotin että tilausta tultaisiin pyytämään. Okei varmaan oli kiireinen päivä kahdelle tarjoilijalle  kun koko Hämeenlinna oli sekaisin guns n rosesista, mutta silti. Alkoi ärsyttää. Nälkäinen ja ärtynyt nainen ei ole kiva. Kävin sitten tiskillä tilaamassa, burgerin, koska olin tylsä ja kykenemätön päättämään mitään kivempaa. Sitten kysyin viinejä, joita sain maistaa... shottilasista. Pieni järkytys kyllä kun roséta kaadettiin shottilasiin. Ei voinut oikein pyöritellä, mutta no, onpahan tämäkin nyt koettu. Ja kyllähän siitä sen maun kuitenkin huomaa. Sitten maistoin vielä jotain kuivempaa valkkaria, samasta lasista, jossa oli juuri ollut rosé. Ai, ai. Nyt vähän skarppia, jos ravintolan nimessä lukee WINE. Viininystävälle tuli nyt shottilasihepuli. :D 

Valkkari oli ihan jees. Ei mitään hirveän erikoista, mutta toisaalta 4,70 € 12 cl on aika halpa, joten siihen nähden ihan juotavaa viiniä. Aika laihaa, mutta hapokasta ja kuivaa. Sellainen pirteä ja kevyt kesäpäivään sopiva. Sopi muuten ranskalaisiin. Ranskalaiset olivatkin tämän ruoka-annoksen paras puoli. Niitä oli maustettu grillimausteella. Huimaa. Hampurilainen oli kivan näköinen, mutta pirun kuiva. Tarjoilija lupasi tuoda ketsuppia, mutta unohti. Sekin vähän ärsytti, koska oli niin kauhea nälkä etten voinut odottaakaan. No, onneksi oli edes majoneesia. Palvelu tuntui muutenkin vähän hitaalta, mutta olipahan rento paikka. 

Sisustus oli kiva. Valoisa ja viihtyisä ja nätti. Siitä plussa. Lisäksi oli rauhallista ja ihan mukava tunnelma. Hinnatkin olivat suht edullisia. Nälkä lähti, mutta en nyt oikein voi kehua tätä kokemusta. Ehkä olisi pitänyt kokeilla jotain toista annosta. Mutta jos joku muu kokeilee ja kertoo sitten minulle kannattaako joskus vielä käydä. 

Arvosana: 2/5 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2015

Tällaista kivaa ranskalaista löytyi Alkosta hintaan 15,98 €. :) Sopii kesäänkin, koska on kevyehkö ja marjaisa. 

Nimi: Joseph Drouhin Moulin-à-Vent

Vuosikerta: 2015 

Maa & Alue: Ranska, Burgundi

Rypäleet: gamay

Alkoholipitoisuus: 13 % 

Väri: Keskisyvä purppura

Tuoksu: Paahteinen ja makea tuoksu, Imelän marjaisa tuoksu, josta löytyy kirsikkaa ja punaherukkaa ja vähän vaniljaa. 

Maku: Ihanan kevyehkö viini, joka on marjaisa, mutta siinä on myös kivaa paahteisuutta ja savuisuutta. Sen verran marjaisaa että melkein makeaa ja lisäksi aika kypsiä marjoja. Tanniinit ovat kypsät ja kivat. Viinistä löytyy esimerkiksi kirsikan, punaherukan ja mansikan aromeja ja näitä kruunavat ihana savuisuus. Todella hyvä viini. :) Minua viehättää erityisesti tuo savuisuus. 
Aika pehmeä ja pyöreä viini, mutta silti ihan raikas ja pitkähkön jälkimaun omaava. :) Jotain pientä mausteisuuttakin on. 
Kesän liharuokiin hyvä. Ei mitään liian tuhtia. ;)  


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Jean-Louis Charles de fère blanc de blancs brut

Vähän kuohuvaa täytyy ottaa kesän, koulun loppumisen ja opiskelujen kunniaksi. Sain pienen pullon tuliaisiksi Tallinnasta. En tiedä mitä maksoi, koska en kehdannut kurkkia lahjahevosen suuhun, mutta todennäköisesti oli jotain suht halpaa. Tämä on kuitenkin kiinnostava viini siksi, että se on melkein Shamppanjasta. Kylä jossa tätä tehdään sijaitsee juuri Shamppanjan ulkopuolella. Viini on blanc de blancs, eli tehty vain valkeista rypäleistä. 

Nimi: Jean-Louis Charles de fère blanc de blancs brut

Maa & Alue: Fère-en-tardenois, Ranska 

Alkoholipitoisuus: 11,5 % 

Väri: hyvin vaalea sitruuna

Tuoksu: päärynäinen, omenainen ja heldelmäpaahtoinen.  

Maku: Kuivaa viiniä, jossa on paljon happoja. Maku ei ole ihan lyhyt, vaan ehkä pikemmin keskipitkä. Hedelmäisyyttä on, kuten päärynää ja omenaa, mutta muuten jotenkin ohut viini. Kuohu on pehmeä. Vähän on sellaista hapettuneen omenan makua sekoitettuna johonkin pieneen leivosmaisuuteen. Ei ole pahaa, mutta on parempiakin juotu. Kyllä tällä skoolaa. Minua tuo omena ei oikein viehätä... mutta kevyttä ja kesään sopivaa. :) 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Riesling & Spätburgunderviikot 8.-20.5.2017

Nyt vasta huomasin että nimessä oli myös Spätburgunder... no mutta Rieslingviikot olivat äskettäin. Mukana on ollut vaikka mitä hienoja paikkoja ja heillä on ollut tarjolla hienoja menyitä, mutta nyt olen kokeillut vain paria viiniä parissa paikassa. 

Ravintola Kosmos


Kosmos oli panostanut rieslingviikkoihin kunnolla. Heillä oli kahdet taistingit, joissa en kummassakaan käynyt, mutta he olivat saaneet sinne viinintekijät itse paikalle. Ensimmäisellä viikolla siellä kävi herra Faubel ja toisella herra Löwenstein. Menyy kuulosti herkulliselta, muttei ollut aikaa syödä. Kävin ystäväni kanssa lasillisella ennen kuin menimme leffaan. 

Paikka on tosi viihtyisä ja mukava. Klassinen ja hienohko. Erityisesti tykkään ovimiehestä, joka ottaa takit ja sitten kun lähdet hän pukee ne naisille. Herrasmiesmäisyydestä aina plussaa. 

Join täällä lasin Faubelin rieslingiä. Se oli kuivaa ja ihanaa. Erittäin hapokasta, ryhdikästä, tyylikästä mineraalista ja oikein hyvää. Ja mitä nyt kaverin lasista maistoin ausleseä, sekin oli mainiota. 

Roster Helsinki


Rieslingviikkojen lopulla eksyin tänne. Halusin oikeastaan mennä menyilemään, mutta kukaan ei ehtinyt tulla mukaan syömään. Välillä on niin ärsyttävää, kun kukaan ei lähde mihinkään mukaan. Yksin syöminen oli sillä hetkellä tylsän kuuloista, joten päätin lähteä lasilliselle. 

Rosterissa rieslingit ovat kuulemma tarjolla vuoden ympäri. Sommelier suositteli ensiksi toscanalasita rieslingiä. Se oli kyllä hyvää. Hapokasta mutta hedelmäistä, vähän erilaista, oikein hyvää. Mutta koska olin tylsä ja pahantuulinen, otin sellaista tuttua hyvin hapokasta saksalaista. Sitten välinpitämättömästä suustani putosivat toscanalaisen kohdalla sanat "ihan kiva", johon sommelier katseli vähän ihmeissään että "ai tää on susta IHAN KIVA". :D Ihan mukavan oloinen hän oli. Taas sanoin ihan. Siis, mukavan! 

Saksalainen schätzelin riesling, johon sitten päädyin oli kuiva ja tyylikäs ja maussa oli selvää persikan kiveä. Happoja oli taas paljon, maku oli pitkä ja aromeja oli monipuolisesti. Rosterin baari oli oikein kiva. Mukavat sohvat. Musiikki  kyllä vaihteli aika lailla. Ensin soi Black Sabbathia, joka muuttui lattariksi, sitten oli perus poppia ja jossain vaiheessa nauratti kun siellä soi entisen luokkakaverini biisi jossa lauletaan "bussi täynnä somalei". Eli monipuolista musiikkia ja kivat viinit. 


perjantai 5. toukokuuta 2017

Nieto Senetiner Malbec

Vanhalla oli tänään Malbec päivä, mutten käynyt, koska ei sopinut aikatauluihini. :( Fiilistelin kuitenkin vähän aikaa sitten Malbecia kotona. Maksoi Alkossa 11,02 €.

Nimi: Nieto Senetiner Malbec

Vuosikerta: 2015


Rypäleet: malbec

Maa & Alue: Argentiina, Mendoza

Alkoholipitoisuus: 13,5%

Väri: Keskisyvä mustanpurppurainen

Tuoksu: Karhunvatukkainen, luumuhilloinen, paahteinen, imelän mausteinen ja hapankirsikkainen.

Maku: Tanniininen, voimakas ja mausteinen viini, jossa on paljon hilloista marjaa. Boysenmarjaa, karhunvatukkaa ja kirsikkaa. Jälkimaku on mokkainen. Pullossa lukee että kannattaa antaa viinin hengittää, ennen tarjoilua ja kyllä tästä tulee hengitettyään marjaisampaa. Lisäksi tässä oli aika korkeat prosentit, joten ei ihan sopinut parhaiten koulutehtävien tekoon. Sitten huomasin että tämä sopii hyvin popcornien kanssa. Eli voi juoda leffan ja poppareiden kanssa, mutta kyllä tämä varmaan paremmin ruokaviiniksi kävisi, eli tuhdit liharuoat myös hyviä. 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Syötävän hyvää Suomesta festarit

Kävin eilen tällaisessa tapahtumassa satavuotiaan Suomen kunniaksi. Tapahtuma toimi niin että vuokrattiin maistelulasi ja ostettiin sellainen kortti, johon sai ladata maistelurahaa. Nyt kahta viinifestaria viisaampana, voin sanoa että niissä kannattaa muistaa pari asiaa. 

1. Muista syödä ennen. Täällä tosin sai ostaa myös pieniä ruoka-annoksia, mutta menin sinne vartavasten viinien takia. Eikä kannata tehdä niin että ottaa aamiaiseksi vähän mehua ja tekee samalla kaikkia tehtäviä ja sitten yhtäkkiä onkin jo niin kiire ettei enää ehdi syödä, joten ostaa kaupasta pari wrappia ja vetää ne naamaan ennen lähtöä. 

2. Käytä sylkykuppeja. Vaikka nyt en nähnyt niitä. Taisin nähdä ehkä yhden, mutten muista kenen pisteellä ja sitten jossain vaiheessa niitä ei enää näkynytkään... joten kaikki meni kurkusta alas. Hyvät kännit tällaisilla festareilla kyllä saa. Korkkareita en ihan taktisista syistä laittanut. Ajattelin että kotiinkin pitää päästä. 

Olin ensin huolissani että uskallanko yksin lähteä, koska olen kuitenkin niin varautunut etten tutustu kehenkään. Mutta kyllähän tuo viini edesauttaa ja lopulta tuli kyllä juteltua erilaisten ihmisten kanssa. Juutuin tosi pitkäksi aikaa Château Clarettesin pisteelle ja juttelin mukavan ranskalaisen herran kanssa. Hän taisi jopa kutsua minut viinitilalle. 

Toisen tovin vietin PetriS chocolate roomin suklaapisteellä. Maistoin yhden macaronsin, joka oli tosi hyvä. Vaikken ole yhtään suklaaihminen, niin nyt voi olla että minusta joskus tulee, sillä opin suklaasta jotain uutta. Suklaa on kuulemma vähän kuin viini. Sen laatuun vaikuttaa myös missä se kasvaa ja maaperät sun muut. Ja myös suklaamakuaisti kehittyy. Melkein meinasin ostaa pari suklaata, mutta unohdin ja ehkä ihan hyvä niin. Ehkä sitten joskus kun käyn Porvoossa. 

Olen oikeasti niin huono suklaan syömisessä, että sanon aina kaikille miehille että minulle ei sitten saa tuoda suklaata lahjaksi. Koska minulla säilyy suklaa levy ainakin puoli vuotta, AVATTUNA. Nyt olen kuitenkin keksinyt tavan, jolla sitä voisi mennä vähän enemmän. Banaaneista en myöskään hirveästi tykkää, mutta jos banaanin ja suklaan yhdistää ja pistää foliossa uuniin, siitä tulee hyvää. Mutta oli tosi mielenkiintoista kuulla suklaasta ja pisteellä oleva nainen oli myös tosi kivan oloinen. :) 

Tapahtumassa oli myös erikoisempia siidereitä ja sitten oli oluita, mutta niitä en maistanut. Kuuran siidereitä kävin kokeilemassa ja ne olivat kyllä hyviä. En tiennyt että Suomessa tehdään tällaisia. :) Suosittelen. 

Muuta hyvää löytyi Uudesta-Seelannista Vicarage Lanen pisteeltä. Heidän sauvignon blancia oli minulla kerran bileviininä Otaniemessä. Siitä löytyi myös kuplitettu versio, mikä ei minusta parantanut viiniä mihinkään suuntaan. Ihan se perus sauvignon blanc on hyvää. Mutta heidän riesling oli myös yllättävän hyvää. Ehkä ostan joskus sellaista. :) 

Loput rahat käytin sitten Suomi baarin pisteellä ja maistoin jotain kivaa unkarilaista ja sitten Marketta Wineryn viiniä. Siellä oli Marketta ihan in person myös kertomassa siitä. :) 

Sitten olinkin jo käyttänyt pari kymppiä ja mietin että mitäs seuraavaksi. No eipä mitään. Löysin siitä Juha Berglundin, joka tunnisti minut kurssiltaan ja menin sanomaan että hei nyt rahat loppui, tarjoatko jotain. Kuulostaa varmaan oikein tökeröltä, mutta taisin ehkä hymyilläkin. Hän sitten vei minut Carsinin pisteelle ja sanoi että saa maistaa. Heidän shamppanja oli hyvää. Ja l'etiquette grise. Se on myös yksi lemppari. :) Loppuillan hengasin sitten siinä. Siinä oli kivoja ihmisiä ympärillä ja päivän kehutkin tulivat siinä yhdeltä mieheltä, jonka käyntikortin olen hukannut, mutta hän sanoi että näytän ihan toimittajalta. :) 

Ruokia en ollut oikein innostunut maistelemaan, eli koko päivä meni siinä kahden wrapin voimilla. Vaikka taisin minä jonkun Jennin ruoat syödä... Joo, kun hengailin siinä Carsinillä yksi tyyppi kävi hakemassa jonkun pienen ruoka-annoksen, eikä sitten halunnutkaan sitä, vaan antoi sen minulle. Ruokittiinkin vielä. Hirmuhyvä palvelu. :) 

Tapahtuma oli kiva. Jos et ole käynyt, niin tänään ehtii vielä. Kannattaa käydä kokeilemassa, mutta varokaa ettei tule vappukrapulaa. ;) Täältä voi lukea lisää: https://viinilehti.fi/2017/04/syotavanhyvaasuomesta/