perjantai 22. syyskuuta 2017

Mikä Viini! -festarit 2017

Fresitan Red punch
Isot pahoittelut siitä, etten ole kirjoittanut aikoihin. Koulu on lähtenyt kivasti käyntiin. Paljon on ollut uutta ja pääsin jo ihan oikeaan keittiöön töhöilemään. :D Mutta se nyt toistaiseksi siitä. Tässä oli pari päivä taas Vanhalla Mikä viini! -festarit. Minä kävin täällä eilen piristämässä päivääni. Ja kyllähän se piristyi. :) Pirsityi niin paljon, etten edes muista miksi olin aiemmin ankealla päällä. (Koska olen edelleen ollut tänään aika kivalla päällä) 

Paikallahan oli paljon erilaisia viinejä ja muita juomia. Olisi ehkä tarvinnut molemmat päivät kaiken maistamiseen. 

Itse keskityin tällä kertaa aika lailla drinkkeihin ja kupliviin. Minulla on nyt joku drinkkibuumi menossa, koska ostin vähän aikaa sitten oman boston shakerin. :) Joskus kehittelen vielä oman todella jännän drinkin. Festareillakin oli oikein kivoja drinkkejä tarjolla. Minusta erityisen hyviä olivat Fresitapisteen red punch, jossa oli fresitaa ja inkiväärijuomaa sekä Larsenin pisteellä oleva Sprinkle & Gale, jossa oli passionhedelmää ja kuplivaa. Kokeilin myös shamppanjadrinkkiä, jossa oli shamppanjaa ja konjakkia sokeripalan kanssa, mutta minua se ei vakuuttanut. Mieluummin joisin kumpaakin erikseen. Mutta passiondrinkki, nam! :) 
Ihana passiondrinkki

Tutustuin myös pariin tosi hyvään Chileläiseen valkoviiniin. Leydan reserva chardonnay oli uusi tuttavuus ja yllättävän hyvää. Minä kun en ole vielä oikein ikinä kunnolla tykästynyt chardonnayhin. Mutta tämä oli sellainen ihanan hapokas. Ehkä jopa vähän sauvignon blancmainen. Lisäksi maku oli tasapainoinen. Oli paljon hedelmää, mutta silti myös ryhtiä. Voisin hyvin ostaa tätä. Vertailun vuoksi maistoin myös Leydan sauvignon blancia, jossa oli enemmän herukanlehtimäisiä aromeja. Vähän tiukempi viini ja oikein hyvä sekin, mutta chardonnay oli minusta kivempi. 

Lähdinpä sitten ystäväni kanssa tutkimaan shamppanjapistettä. Louis Roedereriin ihastuin totaalisesti. Heidän tyylinsä sopi minulle myös paremmin kuin Bollingerin. Bollingerin shamppanjat olivat aika täyteläisiä ja rotevia. Vaativat ehkä jotain syötävää lisäksi, sillä suussa räjähti makupommi kun niitä maistoi. Maku oli Grande Annéeissa todella pitkä ja näitä nauttiikin ajan kanssa. Hitaasti siemaillen jossain mukavassa paikassa nautiskellen - näin suosittelisin. 

Suomi100 shamppanjat olivat myös oikein hyviä, mutta valitettavasti eivät yhtä mieleenjääviä kuin Bollinger tai Roederer. Jäivät ainakin minulla näiden kahden varjoon. Roedererin shamppanjat olivat enemmän hienostuineita ja mineraalisia. Tarjolla oli myös Cristalia, joka oli paikan kalleinta. Sitäkin pääsin maistamaan ja se oli todella voimakasta ja persoonallista. Erinomasta kyllä, mutta minulle koko shamppanjapöydän paras ja ihanin tuote oli Roedererin rosé. Aivan ihana, pirteä, pitkän maun omaava, ihan mahtava shamppanja. Sanoinko jo ihana? 

Taas kerran loistava tapahtuma ja ihania ihmisiä. :) Kiitos ja kumarrus kaikille järjestäjille ja työntekijöille. Pisteillä oli iloinen ja palveluhenkinen fiilis, laseja tuotiin aina uusia ja hauskaa oli. :) Ensi vuonna taas. 

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Silja Symphony: Bon Vivant viinibaari

Kesäloma on tullut päätökseen ja täytyy taas palata normaaliin arkeen... On jo ikävä kesää. Mutta tässä on jännittävä syksy edessä, sillä minäpä aloitin nyt virallisesti restonomin opinnot. Paljon on uutta opittavaa ja vähän jännittää, mutta samalla innostaa. Onneksi otin kuitenkin viime vuonna jo varaslähdön ja aloitin ainakin viinikursseista. :) 


Koulu on jo lähtenyt käyntiin ja tämän kesäloman viimeisen reissun tein Ruotsiin. Ystävälläni oli siellä synttärit ja minut kutsuttiin sinne yllätysvieraaksi. Matka oli tosi kiva. Tosin ensiksi tuntui raskaalta lähteä yhtään mihinkään, koska ajattelin että yksikseen on tylsää. Ensimmäinen huolenaiheeni oli miten viettäisin laivalla monta tuntia tylsistymättä, mutta iltahan meni rattoisasti, sillä laivalla oli aivan ihana viinibaari Bon Vivant. :) Sieltä sai ostaa neljän sentin annoksia ja siitähän tämä tytsy innostui toden teolla. Valinnan vaikeus iski tietenkin, mutta onneksi oli auttava ja mukava henkilökunta. 

Nautiskelin siinä sitten seitsemää eri viiniä. Ei ole mitään hirveän tarkkoja arvioita, koska olin laiska (ja liian lomatunnelmissa), mutta ainakin tiedän että aloitin illan Rhônelaisella syrahilla. (Cornas Champelrose 2013). Oi se oli ihanan pippurista ja mausteista. Tykkäsin. 

Sitten siirryin vähän tammitettuun sancerreen. (Sancerre, Roger Champault). Eli vähän erikoinen sancerre. Minua tämä tammisuus ei niin viehättänyt. Viini oli aika kermaista ja kinuskisen makuista, mikä myös vähän pehmensi happoisuutta. Oli tämä hyvää ja aika jännä, mutta ehkä olen enemmän tavallisen sancerren ystävä. Happohirviö kun olen. Mutta suosittelen sille, joka haluaa maistaa kinuskimaista viiniä. 

Kolmas viini oli iihana bordeauxlainen. (Château d'Armailhac Grand Cru Classé, Rotschild) Etiketissä oli tanssiva mies. Oikein mieluisaa punamarjaista ja hienon silkkistä viiniä. Todella nätit aromit. Varmaan illan lemppari. ♥ 

Sitten siirryin shamppanjaan, joka oli aika voimakasta ja maku oli ainakin pitkä. Taisi olla sitä blanc de blancsia, eli vain chardonnaysta tehtyä. (Agraparte blanc de blancs). Oikein hyvää, mutta ei iskeytynyt lemppariksi. 

Sinä iltana oli oikea punaviinifiilis ja kokeilin seuraavaksi St Émilionilaista merlot cabernet francia. (Château la Tour Figeac Grand Cru). Ensin ajattelin jotenkin että kuulostaa vähän tylsältä, mutta kyllä sieltäkin hienoja aromeja nousi. Hienoja marjoja ja vähän savuisuuttakin. 

Tässä vaiheessa alkoi tietenkin jo menemään päähän... Tilasin baroloa. (Barolo Marcenasco). Ensimmäisen kulauksen aikana ajattelin että no, olipas lempeä. Mutta kyllä ne tanniinit sieltä hyökkäsivät. Oikeastaan aika ihastuttava hyökkäys, kun hyökkäsivät vasta jälkimaussa. Todella hyvää kyllä. :) Aika mukava ja hedelmäinen ja sitten jälkimaussa vasta huomaa tanniinit ja mausteisuuden. Tämä oli mieleenjäävä viini. 

Barolon jälkeen päätin pitää tauon, koska alkoholi alkoi vaikuttaa ja ajattelin että parempi käydä jossain tässä välissä. Olin poissa ehkä tunnin ja palasin takaisin, koska unohdin kuvata viinilistan ja halusin vielä maistaa jotain. Sallin itselleni vielä yhden annoksen punaviiniä, mutten muista mitä se oli, sillä puhuin puhelimessa ja pyysin henkilökuntaa yllättämään minut. Mutta onneksi kerään kuitteja, joten näyttää siltä, että tilasin Yhdysvaltalaista pinot noiria. (Coastview Vineyard Pinot Noir, Big Basin). Hyvää tämäkin viini oli, mutta keskityin liikaa puhelinkeskusteluun muistaakseni mitään tarkempaa. Ystävälläni oli kiinnostavaa asiaa. 

Ilta oli kuitenkin ihana, eikä rahaakaan mennyt liikaa. Tai no... hetkinen... 25 e. Ei paha, siihen nähden kuinka hauskaa oli ja miten paljon erilaisia viinejä maistoin. Kaikki viinit olivat minusta laadukkaita ja hyviä. Varsinkin "fine wine" listalla olevat. Baari oli rauhallinen ja mukava ja minulla oli kivaa. Ramppasin baaritiskillä innostuneena ja aina iski kauhea valinnanvaikeus. Olin ehkä jopa huomaavinani henkilökunnassa pientä huvittuneisuutta kun he kysyivät että "no mitäs sitten laitetaan?". :) Mutta tämä oli minusta vain hauskaa. Ja muutenkin. Hieno ilta! kiitos Silja Line! Suosittelen käymään täällä ja juokaa tanssivaa miestä (Armhailac'ia). Tanssivat miehet ovat kivoja. ;) 

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc 2016

Kesä on kyllä kivaa aikaa. :) Vähän aikaa sitten kävin ostamassa pirtsakkaa viiniä rannalla itsekseen nautittavaksi. Alkossa oli joku saksalainen miesasiakas, joka mietti jotain kovaan ääneen ja puhui siellä saksaa itsekseen. Minusta oli tietenkin kiva vaihteeksi kuulla oikeaa saksaa ja olin muutenkin vähän hitaalla. Ei ollut mitään hajua mitä ottaisin, ja sitten aivoni alkoivat ajattelemaan saksaksi samalla kun tuijotin hyllyjä tyhjällä katseella. Se oli huvittavaa. Melkein otin rieslingiä, mutta sitten ajattelin rahatilannetta ja nappasin Ranskasta sauvignon blancia, joka maksoi 10,90 €. Oli oikein hyvä ostos kyllä. :) 


Nimi: Les Fumées Blanches Sauvignon Blanc

Maa & Alue: Ranska

Vuosikerta: 2016

Alkoholipitoisuus: 11,5 %

Väri: Vaalea sitruuna

Tuoksu: Mustaherukanlehtinen, vihreän omenainen ja karviaismarjainen tuoksu, jossa on myös jotain kivellistä hedelmää. Hyvin vihreä tuoksu. 

Maku: Kuiva ja ihanan pirteä ja ryhdikäs. Kukkainen, vähän yrttinen ja ihanan kirpeän makuista. Paljon on sauvignon blancille tyypillistä herukan lehden aromia ja karviaisen marjaa. Happoja on paljon ja ne olivat minusta ihania. Vähän mineraalisuuttakin löytyi. Ei mikään superihmeellinen viini, mutta kympin viiniksi minusta oikein hyvää. Tyylikäs ja sopii kesään. :) 


sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mikaela's Room Hämeenlinna

Taidan olla kesällä vähän huono kirjoittamaan, koska olen niin lomatunnelmissa. Tämän opiskelijan kesä koostuu nyt kotimaanmatkailusta. Jouduin eilen Hämeenlinnaan ja koska ei ollut lippua gunnareiden keikalle, päätin käydä syömässä. En tunne kaupunkia yhtään ja hirveässä nälässä etsin jotain hehkeän näköistä paikkaa ja silmääni totta kai pisti sana "wine". Raatihuoneenkadulta löytyi kivan näköinen Mikaela's room. Otin siitä tiskiltä mukaani menyyn, enkä ollut ihan varma pitikö tilata tiskiltä vai tulisivatko tarjoilijat pöytään. Olisin toivonut että tulisivat pyytämään tilauksen. Se olisi myös sopinut paikan tunnelmaan paremmin. Katselin kun naapuripöydässä nuori poitsu otti kaljatilauksia vastaan. Oli varmaan juuri aloittanut tai jotain, koska niin varovaisen ja epävarman oloinen oli. 

En oikein osannut päättää mitä ottaisin. Olisi varmaan pitänyt kokeilla jotain välimerellistä, mutta naapuripöydän burgerit olivat niin kivan näköisiä ja niiden hintakin oli aika sopiva, joten päädyin sitten burgeriin minäkin. Olen tylsä... En ole tässä varmaan muuta syönytkään kuin burgereita... lempiruokaa on turha kysyä. Olin muuten pari päivää sitten Lappeenrannassa ja täytyy sanoa, että Tuen grillin burgeri oli oikein hyvä. Voitti kyllä tämän Hämeenlinnan. Jos siellä liikutte, niin kokeilkaas. ;) 

Mutta takaisin Mikaela'siin. Odotin että tilausta tultaisiin pyytämään. Okei varmaan oli kiireinen päivä kahdelle tarjoilijalle  kun koko Hämeenlinna oli sekaisin guns n rosesista, mutta silti. Alkoi ärsyttää. Nälkäinen ja ärtynyt nainen ei ole kiva. Kävin sitten tiskillä tilaamassa, burgerin, koska olin tylsä ja kykenemätön päättämään mitään kivempaa. Sitten kysyin viinejä, joita sain maistaa... shottilasista. Pieni järkytys kyllä kun roséta kaadettiin shottilasiin. Ei voinut oikein pyöritellä, mutta no, onpahan tämäkin nyt koettu. Ja kyllähän siitä sen maun kuitenkin huomaa. Sitten maistoin vielä jotain kuivempaa valkkaria, samasta lasista, jossa oli juuri ollut rosé. Ai, ai. Nyt vähän skarppia, jos ravintolan nimessä lukee WINE. Viininystävälle tuli nyt shottilasihepuli. :D 

Valkkari oli ihan jees. Ei mitään hirveän erikoista, mutta toisaalta 4,70 € 12 cl on aika halpa, joten siihen nähden ihan juotavaa viiniä. Aika laihaa, mutta hapokasta ja kuivaa. Sellainen pirteä ja kevyt kesäpäivään sopiva. Sopi muuten ranskalaisiin. Ranskalaiset olivatkin tämän ruoka-annoksen paras puoli. Niitä oli maustettu grillimausteella. Huimaa. Hampurilainen oli kivan näköinen, mutta pirun kuiva. Tarjoilija lupasi tuoda ketsuppia, mutta unohti. Sekin vähän ärsytti, koska oli niin kauhea nälkä etten voinut odottaakaan. No, onneksi oli edes majoneesia. Palvelu tuntui muutenkin vähän hitaalta, mutta olipahan rento paikka. 

Sisustus oli kiva. Valoisa ja viihtyisä ja nätti. Siitä plussa. Lisäksi oli rauhallista ja ihan mukava tunnelma. Hinnatkin olivat suht edullisia. Nälkä lähti, mutta en nyt oikein voi kehua tätä kokemusta. Ehkä olisi pitänyt kokeilla jotain toista annosta. Mutta jos joku muu kokeilee ja kertoo sitten minulle kannattaako joskus vielä käydä. 

Arvosana: 2/5 

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Joseph Drouhin Moulin-à-Vent 2015

Tällaista kivaa ranskalaista löytyi Alkosta hintaan 15,98 €. :) Sopii kesäänkin, koska on kevyehkö ja marjaisa. 

Nimi: Joseph Drouhin Moulin-à-Vent

Vuosikerta: 2015 

Maa & Alue: Ranska, Burgundi

Rypäleet: gamay

Alkoholipitoisuus: 13 % 

Väri: Keskisyvä purppura

Tuoksu: Paahteinen ja makea tuoksu, Imelän marjaisa tuoksu, josta löytyy kirsikkaa ja punaherukkaa ja vähän vaniljaa. 

Maku: Ihanan kevyehkö viini, joka on marjaisa, mutta siinä on myös kivaa paahteisuutta ja savuisuutta. Sen verran marjaisaa että melkein makeaa ja lisäksi aika kypsiä marjoja. Tanniinit ovat kypsät ja kivat. Viinistä löytyy esimerkiksi kirsikan, punaherukan ja mansikan aromeja ja näitä kruunavat ihana savuisuus. Todella hyvä viini. :) Minua viehättää erityisesti tuo savuisuus. 
Aika pehmeä ja pyöreä viini, mutta silti ihan raikas ja pitkähkön jälkimaun omaava. :) Jotain pientä mausteisuuttakin on. 
Kesän liharuokiin hyvä. Ei mitään liian tuhtia. ;)  


keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Jean-Louis Charles de fère blanc de blancs brut

Vähän kuohuvaa täytyy ottaa kesän, koulun loppumisen ja opiskelujen kunniaksi. Sain pienen pullon tuliaisiksi Tallinnasta. En tiedä mitä maksoi, koska en kehdannut kurkkia lahjahevosen suuhun, mutta todennäköisesti oli jotain suht halpaa. Tämä on kuitenkin kiinnostava viini siksi, että se on melkein Shamppanjasta. Kylä jossa tätä tehdään sijaitsee juuri Shamppanjan ulkopuolella. Viini on blanc de blancs, eli tehty vain valkeista rypäleistä. 

Nimi: Jean-Louis Charles de fère blanc de blancs brut

Maa & Alue: Fère-en-tardenois, Ranska 

Alkoholipitoisuus: 11,5 % 

Väri: hyvin vaalea sitruuna

Tuoksu: päärynäinen, omenainen ja heldelmäpaahtoinen.  

Maku: Kuivaa viiniä, jossa on paljon happoja. Maku ei ole ihan lyhyt, vaan ehkä pikemmin keskipitkä. Hedelmäisyyttä on, kuten päärynää ja omenaa, mutta muuten jotenkin ohut viini. Kuohu on pehmeä. Vähän on sellaista hapettuneen omenan makua sekoitettuna johonkin pieneen leivosmaisuuteen. Ei ole pahaa, mutta on parempiakin juotu. Kyllä tällä skoolaa. Minua tuo omena ei oikein viehätä... mutta kevyttä ja kesään sopivaa. :) 

tiistai 23. toukokuuta 2017

Riesling & Spätburgunderviikot 8.-20.5.2017

Nyt vasta huomasin että nimessä oli myös Spätburgunder... no mutta Rieslingviikot olivat äskettäin. Mukana on ollut vaikka mitä hienoja paikkoja ja heillä on ollut tarjolla hienoja menyitä, mutta nyt olen kokeillut vain paria viiniä parissa paikassa. 

Ravintola Kosmos


Kosmos oli panostanut rieslingviikkoihin kunnolla. Heillä oli kahdet taistingit, joissa en kummassakaan käynyt, mutta he olivat saaneet sinne viinintekijät itse paikalle. Ensimmäisellä viikolla siellä kävi herra Faubel ja toisella herra Löwenstein. Menyy kuulosti herkulliselta, muttei ollut aikaa syödä. Kävin ystäväni kanssa lasillisella ennen kuin menimme leffaan. 

Paikka on tosi viihtyisä ja mukava. Klassinen ja hienohko. Erityisesti tykkään ovimiehestä, joka ottaa takit ja sitten kun lähdet hän pukee ne naisille. Herrasmiesmäisyydestä aina plussaa. 

Join täällä lasin Faubelin rieslingiä. Se oli kuivaa ja ihanaa. Erittäin hapokasta, ryhdikästä, tyylikästä mineraalista ja oikein hyvää. Ja mitä nyt kaverin lasista maistoin ausleseä, sekin oli mainiota. 

Roster Helsinki


Rieslingviikkojen lopulla eksyin tänne. Halusin oikeastaan mennä menyilemään, mutta kukaan ei ehtinyt tulla mukaan syömään. Välillä on niin ärsyttävää, kun kukaan ei lähde mihinkään mukaan. Yksin syöminen oli sillä hetkellä tylsän kuuloista, joten päätin lähteä lasilliselle. 

Rosterissa rieslingit ovat kuulemma tarjolla vuoden ympäri. Sommelier suositteli ensiksi toscanalasita rieslingiä. Se oli kyllä hyvää. Hapokasta mutta hedelmäistä, vähän erilaista, oikein hyvää. Mutta koska olin tylsä ja pahantuulinen, otin sellaista tuttua hyvin hapokasta saksalaista. Sitten välinpitämättömästä suustani putosivat toscanalaisen kohdalla sanat "ihan kiva", johon sommelier katseli vähän ihmeissään että "ai tää on susta IHAN KIVA". :D Ihan mukavan oloinen hän oli. Taas sanoin ihan. Siis, mukavan! 

Saksalainen schätzelin riesling, johon sitten päädyin oli kuiva ja tyylikäs ja maussa oli selvää persikan kiveä. Happoja oli taas paljon, maku oli pitkä ja aromeja oli monipuolisesti. Rosterin baari oli oikein kiva. Mukavat sohvat. Musiikki  kyllä vaihteli aika lailla. Ensin soi Black Sabbathia, joka muuttui lattariksi, sitten oli perus poppia ja jossain vaiheessa nauratti kun siellä soi entisen luokkakaverini biisi jossa lauletaan "bussi täynnä somalei". Eli monipuolista musiikkia ja kivat viinit. 


perjantai 5. toukokuuta 2017

Nieto Senetiner Malbec

Vanhalla oli tänään Malbec päivä, mutten käynyt, koska ei sopinut aikatauluihini. :( Fiilistelin kuitenkin vähän aikaa sitten Malbecia kotona. Maksoi Alkossa 11,02 €.

Nimi: Nieto Senetiner Malbec

Vuosikerta: 2015


Rypäleet: malbec

Maa & Alue: Argentiina, Mendoza

Alkoholipitoisuus: 13,5%

Väri: Keskisyvä mustanpurppurainen

Tuoksu: Karhunvatukkainen, luumuhilloinen, paahteinen, imelän mausteinen ja hapankirsikkainen.

Maku: Tanniininen, voimakas ja mausteinen viini, jossa on paljon hilloista marjaa. Boysenmarjaa, karhunvatukkaa ja kirsikkaa. Jälkimaku on mokkainen. Pullossa lukee että kannattaa antaa viinin hengittää, ennen tarjoilua ja kyllä tästä tulee hengitettyään marjaisampaa. Lisäksi tässä oli aika korkeat prosentit, joten ei ihan sopinut parhaiten koulutehtävien tekoon. Sitten huomasin että tämä sopii hyvin popcornien kanssa. Eli voi juoda leffan ja poppareiden kanssa, mutta kyllä tämä varmaan paremmin ruokaviiniksi kävisi, eli tuhdit liharuoat myös hyviä. 

lauantai 29. huhtikuuta 2017

Syötävän hyvää Suomesta festarit

Kävin eilen tällaisessa tapahtumassa satavuotiaan Suomen kunniaksi. Tapahtuma toimi niin että vuokrattiin maistelulasi ja ostettiin sellainen kortti, johon sai ladata maistelurahaa. Nyt kahta viinifestaria viisaampana, voin sanoa että niissä kannattaa muistaa pari asiaa. 

1. Muista syödä ennen. Täällä tosin sai ostaa myös pieniä ruoka-annoksia, mutta menin sinne vartavasten viinien takia. Eikä kannata tehdä niin että ottaa aamiaiseksi vähän mehua ja tekee samalla kaikkia tehtäviä ja sitten yhtäkkiä onkin jo niin kiire ettei enää ehdi syödä, joten ostaa kaupasta pari wrappia ja vetää ne naamaan ennen lähtöä. 

2. Käytä sylkykuppeja. Vaikka nyt en nähnyt niitä. Taisin nähdä ehkä yhden, mutten muista kenen pisteellä ja sitten jossain vaiheessa niitä ei enää näkynytkään... joten kaikki meni kurkusta alas. Hyvät kännit tällaisilla festareilla kyllä saa. Korkkareita en ihan taktisista syistä laittanut. Ajattelin että kotiinkin pitää päästä. 

Olin ensin huolissani että uskallanko yksin lähteä, koska olen kuitenkin niin varautunut etten tutustu kehenkään. Mutta kyllähän tuo viini edesauttaa ja lopulta tuli kyllä juteltua erilaisten ihmisten kanssa. Juutuin tosi pitkäksi aikaa Château Clarettesin pisteelle ja juttelin mukavan ranskalaisen herran kanssa. Hän taisi jopa kutsua minut viinitilalle. 

Toisen tovin vietin PetriS chocolate roomin suklaapisteellä. Maistoin yhden macaronsin, joka oli tosi hyvä. Vaikken ole yhtään suklaaihminen, niin nyt voi olla että minusta joskus tulee, sillä opin suklaasta jotain uutta. Suklaa on kuulemma vähän kuin viini. Sen laatuun vaikuttaa myös missä se kasvaa ja maaperät sun muut. Ja myös suklaamakuaisti kehittyy. Melkein meinasin ostaa pari suklaata, mutta unohdin ja ehkä ihan hyvä niin. Ehkä sitten joskus kun käyn Porvoossa. 

Olen oikeasti niin huono suklaan syömisessä, että sanon aina kaikille miehille että minulle ei sitten saa tuoda suklaata lahjaksi. Koska minulla säilyy suklaa levy ainakin puoli vuotta, AVATTUNA. Nyt olen kuitenkin keksinyt tavan, jolla sitä voisi mennä vähän enemmän. Banaaneista en myöskään hirveästi tykkää, mutta jos banaanin ja suklaan yhdistää ja pistää foliossa uuniin, siitä tulee hyvää. Mutta oli tosi mielenkiintoista kuulla suklaasta ja pisteellä oleva nainen oli myös tosi kivan oloinen. :) 

Tapahtumassa oli myös erikoisempia siidereitä ja sitten oli oluita, mutta niitä en maistanut. Kuuran siidereitä kävin kokeilemassa ja ne olivat kyllä hyviä. En tiennyt että Suomessa tehdään tällaisia. :) Suosittelen. 

Muuta hyvää löytyi Uudesta-Seelannista Vicarage Lanen pisteeltä. Heidän sauvignon blancia oli minulla kerran bileviininä Otaniemessä. Siitä löytyi myös kuplitettu versio, mikä ei minusta parantanut viiniä mihinkään suuntaan. Ihan se perus sauvignon blanc on hyvää. Mutta heidän riesling oli myös yllättävän hyvää. Ehkä ostan joskus sellaista. :) 

Loput rahat käytin sitten Suomi baarin pisteellä ja maistoin jotain kivaa unkarilaista ja sitten Marketta Wineryn viiniä. Siellä oli Marketta ihan in person myös kertomassa siitä. :) 

Sitten olinkin jo käyttänyt pari kymppiä ja mietin että mitäs seuraavaksi. No eipä mitään. Löysin siitä Juha Berglundin, joka tunnisti minut kurssiltaan ja menin sanomaan että hei nyt rahat loppui, tarjoatko jotain. Kuulostaa varmaan oikein tökeröltä, mutta taisin ehkä hymyilläkin. Hän sitten vei minut Carsinin pisteelle ja sanoi että saa maistaa. Heidän shamppanja oli hyvää. Ja l'etiquette grise. Se on myös yksi lemppari. :) Loppuillan hengasin sitten siinä. Siinä oli kivoja ihmisiä ympärillä ja päivän kehutkin tulivat siinä yhdeltä mieheltä, jonka käyntikortin olen hukannut, mutta hän sanoi että näytän ihan toimittajalta. :) 

Ruokia en ollut oikein innostunut maistelemaan, eli koko päivä meni siinä kahden wrapin voimilla. Vaikka taisin minä jonkun Jennin ruoat syödä... Joo, kun hengailin siinä Carsinillä yksi tyyppi kävi hakemassa jonkun pienen ruoka-annoksen, eikä sitten halunnutkaan sitä, vaan antoi sen minulle. Ruokittiinkin vielä. Hirmuhyvä palvelu. :) 

Tapahtuma oli kiva. Jos et ole käynyt, niin tänään ehtii vielä. Kannattaa käydä kokeilemassa, mutta varokaa ettei tule vappukrapulaa. ;) Täältä voi lukea lisää: https://viinilehti.fi/2017/04/syotavanhyvaasuomesta/ 


lauantai 22. huhtikuuta 2017

SYÖ-viikot 31.3.-13.4.2017

Nyt tulee vähän myöhässä tämä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ennen pääsiäistä oli taas SYÖ-viikot. Melkein oli niin kiire etten ehtinyt käydä SYÖmässä, mutta tulihan niissä sitten käytyä. Tässä pieni katsaus siitä mitä söin ja miltä maistui. :) 

American Diner citykäytävä

Chimichurriburger

Täällä on edelleen hyvät burgerit ja kiva palvelu. Burgeri saapui hirmunopeasti. Se oli varmaan valmis jo ennen kuin tulin, koska odotin ehkä viisi minuuttia ja sitten se oli vähän jäähtynyt. :( Mutta täytteet olivat edelleen hyviä ja ilokseni viime kerralla toteamani hyvä suolakurkkukin oli edelleen hyvä. Ranskalaiset sen sijaan olivat todella kuumia, mikä tasoitti lämpötilaa vähän. Ranskalaiset aika tavallisia, mutta ihan hyviä. Täällä nälkä kyllä lähtee. Sen verran tuhti annos. Tarjoilija oli kiva ja iloinen ja hämmästyin kun maksoin kortilla ja hän kysyi josko haluan että kuitit niitataan yhteen. Hetken hämmästelin että kysyttiinkö minulta oikeasti tuollaista pientä asiaa? Mutta yksityiskohdat ovat niitä tärkeitä. Ei tarvinnut niitata, mutta olipa hienoa että hän kuitenkin tarjoutui niin tekemään. Iso plussa. :) 

Arvosana: 4+/5

Pacific 7

Cheese steak sandwich 

Täällä en ollut ennen käynyt. Sisustus oli kiva. Katossa sellainen iso hieno kukan näköinen lamppu ja ikkunan vieressä iso akvaario. Annokset olivat todella pieniä. Ehkä enemmän fine dining paikka. Hyvä että otin tuon rinnalle vielä bataattiranskalaiset. Aika yllättävän näköinen sandwich minusta. Ajattelin että se olisi enemmän kolmioleipämäinen. Nyt se oli sämpylä. Aika simppeli, ei mitenkään hirveän ihmeellinen. Oli vähän lihaa, punasipulia ja kastikkeita. Ihan maukas kylläkin, mutta ehkä vähän tylsä minun mielestä. Ja nimi on minusta harhaanjohtava. Lisukesalaatista en tykännyt. Raastetta, jonka pilasi chili. Bataattiranskalaiset piti ostaa erikseen ja nyt kun katson menyytä niin tämä samainen sämpylä bataattiranskalaisten kera maksaa 12 euroa. Miksei sitä sitten voitu tarjoilla normaalin annoksen tapaan? Kaksi euroa alennusta, huimaa. Nyt tästä tuli jopa kalliimpaa kun ranskalaiset sai ostaa erikseen ja kaikki vaan tuon salaatin takia. 
Ihan hyvä sämpylä, muttei mitenkään kauhean ihmeellinen. Menyyssä kuitenkin näkyi vaihtoehtoja vegaaneille, joten vegaanit, tänne kannattaa mennä napostelemaan. Mm. bataattiranskalaiset ovat vegaanisia ja sitten löytyy esimerkiksi rapeita kaaleja. Seurueemme vegaanit söivät munakoisoa, ja tykkäsivät. 

Arvosana: 3+/5 

Limone

Pizza con amore & Pizza di parma

Lauttasaaressa sijaitseva pieni italialainen, jossa en ollut aiemmin käynyt. Katsoin että pizzat ovat aina melkein kympin hintaisia, joten tarjous tuntui huijaukselta, mutta halusin kokeilla. Sisustus ei ole kehumisen arvoinen. Otimme kaverin kanssa kaksi eri pizzaa ja puolitimme ne. Itse. Koska tarjoilija unohti tai ei välittänyt pyynnöstämme. Talon viini oli juotavaa, mutta liian lämmintä. Niitä säilytettiin siinä tiskillä melkein keittiössä ihan huoneenlämmössä. Tarjoilija oli jotenkin kireän oloinen. En oikein loppujen lopuksi tajunnut miksi. Jotenkin töksäytteli outoja asioita tai sitten hänellä oli muuten vaan huono päivä, mutta sekin unohtui siinä kun pizzat tulivat ja oli hyvää seuraa mukana. Ajattelin jo että ehkä tämä oli vaan pääni sisällä, eivätkä kemiamme kohdanneet, mutta kun lähdimme, kaverini sanoi samaa. No, ehkä hänellä oli huono päivä, mikä ei tietenkään saisi näkyä. Mutta pizzat olivat oikein hyviä! Jos haluaa vaihtelua kebabpizzerioille niin täältä sitä saa. Pizzat maistuivat oikeasti ravintolamaisilta. Con amore, eli tuo vasemmanpuoleinen ei ollut yhtä hyvä kuin di parma. Se oli jotenkin vähän mauttomampi, mutta silti ihan kiva, mutta di parma. Tosi hyvää! Hintalaatusuhde on kohdillaan. Kympin pizzoiksi oikein hyviä. :) 

Arvosana: 3-/5

Memphis Hesari

Bacon & cheese burger

En tiedä miten taas päädyin tänne. Vietin lomaa Otaniemessä ja tulin krapulaisena takaisin ja teki mieli burgeria. Pekoni oli kärventynyttä ja kovaa. Hampurilainen oli aika kuiva. Täytteet olivat muuten ihan hyviä, paitsi salaatti vähän eilisen oloista. Krapularuoaksi hyvä. Pihvi oli suolaista, sekin ihan jees. Ranskalaiset perus. Lista oli uusittu ja lautanenkin eri tyylinen, mutta nyt ei ihan iskenyt tämä. Vähän alaspäin mennyt. :( Pliis nouskaa. 

Arvosana: 2+/5

Ravintola Loiste

Naudan entrecôte pihvi, vaakunan tummaa pippurikastiketta ja bataattipyreetä

Täällä en ollut ennen käynyt. Hienon oloinen paikka. Selvää fine diningia. Näköalat hienoja, jos ei olisi tuota isoa remonttia ulkona. Viihtyisä paikka kyllä, mutta viinit... Netistä ei löydy viinilistaa, joten en muista mitä siellä oli, mutta maistoin ainakin kolmea eri viiniä ja petyin. Talon viini oli parempaa kuin kolme euroa kalliimpi syrah. Mitä ihmettä? Ja kuitenkin nämä molemmat maistuivat todella laimeilta ja tylsiltä. Syrahlta odotin jotain voimaa, mutta se oli kuin vettä. Jotenkin oletin että tällaisessa paikassa olisi paremmat viinit. Talon valkoviinikin oli mitäänsanomatonta. Otin sitten talon punaviiniä, vaikken ehkä olisi halunnut. Ehkä kuohari olisi ollut parempaa. En tiedä. No, ruoka sitten pelasti viinin. Se sai siitä edes vähän makua, mutta olen pettynyt viinilistaan. Ruoka sen sijaan oli oikein hyvää. Kyllä täällä voisi toistekkin syödä.  

Arvosana: 4/5 

Hard Rock Cafe

Original legendary burger

Tänne kun astuin tuntui siltä kuin minulla olisi joku status. Annettiin kiva pöytä, vaikka olin yksin ja huolehdittiin. Otin tämän burgerin, koska tarjoilija suositteli. Suhtauduin vähän varauksellisesti, koska olen joskus todennut että Hard Rockissa on ylihinnoitellut ruoat, mutta yllätyin positiivisesti. Tämä oli hyvää. Tässä oli ihan sellaista haisevaa cheddaria. Ranskalaiset olivat varmaan parhaimpia ikinä. Johtuu siitä että olivat todella rasvaisia. Mutta ne olivat hyviä. Rapeita ja hyvin maustettuja. Pihvi oli ihan hyvä ja täytteet muutenkin. Aika tuhti kyllä. Pekoni oli parempaa kuin Memphiksessä. 

Yhtäkkiä joku työntekijöistä tuli kysymään onko kaikki hyvin ja halusi oikein tietää oliko pihvi oikean kypsyistä. Hämmennyin. Yllättävää, mutta ihan kiva että haluavat palautetta. Tähän olisi tosin voinut asiakkaana suhtautua kahdella tavalla. A, kiva että haluatte kuulla palautetta ja varmistaa että kaikki on hyvin tai B, kai teidän pitäisi itse tietää onko pihvi oikeanlainen? Hetken jo mietin että onko minulla jo joku bloggarin maine, mutta kävi hän muiltakin kysymässä, joten ehkä se oli vaan käytäntö. Ainakaan hampurilainen ei ollut jäähtynyt ja ranskalaiset olivat ihastuttavia. Hampurilaisen tavallinen hinta on... okei nyt olen hämmentynyt koska netissä lukee 19,95 ja muistaakseni ravintolan menyyssä luki 23 €. 23 on minusta liikaa. Jos tästä burgerista halutaan vetää korkeampi hinta, niin sämpylän pitäisi olla parempi. Nyt se oli ihan niin kuin pelkkää leipää. Muuten hyvä, olin iloisesti yllättynyt. Sisustus, bueno! :) 

Arvosana: 4+/5

Frans & Amelie

Lohta yrttihollandaisekastikkeella 

Lehtipihvi oli loppu. :( Viinilistaa oli uusittu. Kävin täällä vaativan ystäväni kanssa, jonka täytyy kurkkunsa takia aina löytää joku hirmupehmeä viini. Halusimme sitten tietenkin maistaa ennen kuin päätämme. Tähän tarjoilija reagoi pyörittelemällä silmiään. Maistiaislaseja tuotiin, mutta maistelumäärä oli kyllä niin pieni että oli vaikea sanoa yhtään mitään. Missä tahansa muualla tuodaan enemmän. Ei tarvitse olla paljon, mutta alle sentti on liian vähän. Saimme maistaa kyllä varmaan ainakin puoli viinilistaa. Mutta kyllä tarjoilijan eleistä huomasi että hän piti meitä vaikeina asiakkaina. Yritin sitten ruveta paikkaamaan ystäväni vaativuutta. Okei, ymmärrän että oli hänen ensimmäinen työpäivänsä ja heti asiakkaiksi tulee tällaisia nirppanokkia, mutta ei asiakaspalvelijasta saa näkyä että hei päättäkää jo. Eikä asiakkaita välttämättä kiinnosta monettako päivää tarjoilija siellä on. No, ihmisiä olemme kaikki ja kaikesta oppii. Muuten hän hoiti työnsä ihan hyvin. Lohi oli hyvää. Kastiketta olisi saanut olla enemmän, koska sekin oli hyvää. Mutta, suosittelen. :) 

Arvosana: 3+/5 

Ja näissähän voi käydä muutoinkin kuin SYÖ-viikoilla, mutta seuraavia taas odotellessa. :) 





maanantai 17. huhtikuuta 2017

Mitä pääsiäisenä syötiin?

En ole kirjoittanut vähään aikaan. On ollut kauhea kiire. Nyt olen kuitenkin vähän pääsiäislomalla... ja sekin loppuu kohta. Mutta, pääsiäinen meillä oli vähän kreikkalaistyylinen. Idean sain kun kävin vähän aikaa sitten ystäväni kanssa Kalliossa kreikkalaisessa ravintolassa syömässä. Syötiin lammasta ja juotiin retsinaa. Kannattaa muuten käydä ravintola Zorbaksessa, jos ei ole ennen käynyt. Oli ihan hyvää ruokaa ja mukava paikka. Vaikka tosin vähän hintava. 

Kuitenkin tästä inspiroituneena kävin Alkossa ja nyt tiedän miksei minua otettu sinne kesätöihin. Siellä oli joku tosi kivan oloinen jätkä, jolla vaikutti olevan viinituntemusta. :) Häneltä sitten siinä kyselin että onko tämä retsina juotavaa, vaikka se on kyykkyviinin hintaista. Kyllä, tämä maksoi Alkossa vaan 8,52 €. Ja sanoi että kuulemma on ja juteltiin siinä hetken mukavia. Tälle viinille on ominaista sen pihkainen maku. 

Eli tällaista kreikkalaista viiniä:

Nimi: Retsina Lafazanis

Maa & Alue: Kreikka 

Rypäleet: Roditis, savatiano

Alkoholipitoisuus: 11,5% 

Väri: vihertävän keltainen

Tuoksu: Pihkainen, vihreän omenan kuori, sitruksinen, kuusi- tai mäntymetsä.

Maku: Kuiva, hyvin hapokas, pihkainen ja yrttinen. Ehkä myös vähän mineraalisuutta. Sitruunaa ja vihreän omenan kuorta. Happojen ansiosta ryhdikäs viini ja pihkaisuuden ansiosta erilainen. Juotavaa, mutta ei nyt mitään huippuviiniä kuitenkaan. Mutta hintaan nähden ihan hyvää ja parempaa kuin tavalliset kyykkyviinit, joten jos haluaa ostaa jotain vähän erilaisempaa niin tässä on. Tosiaan, maistuu pihkaiselta ja sopii hyvin kun lampaassa on rosmariinia. 

Tämän kanssa syötiin lammasta, paistettuja vihanneksia, lohkoperunoita ja kreikkalaistyylistä fetasalaattia ja tzatzikia.  

Lammas kypsyi ehkä vähän liian kauan, mutta siinä oli niin paljon öljyä ettei se kuivunut. Tämä ruoka ei ollut mitään rakettitiedettä, mutta vähän vaativampaa kuin nopeat pasta-annokseni. Voin vähän valottaa mitä tein, jos joku haluaa kokeilla... Eli lampaan sisäfileitä leikkelin pieniksi pötkylöiksi ja laitoin vuokaan. Kannattaa leikata ne valkoiset kudospalaset pois jos jaksaa. Jos sellaisia on siis. Sitten marinadi. Öljyä, rosmariinia, minttua, suolaa, pippuria ja pari valkosipulin kynttä pilkottuna. Sellainen sekoitus kaadetaan lihapalojen päälle ja annetaan marinoitua ainakin kaksi tuntia. Ei haittaa vaikka ne uivat öljyssä. Sitten uuniin, noin 175 astetta ja ehkä vartti tai 20 min riittää kypsytysajaksi. Itsellä ne unohtuivat sinne puoleksi tunniksi ja kutistuivat, mutta olivat vielä ihan mehevän kypsiä, koska öljyä oli niin paljon. Mutta lammasta voi syödä myös mediumina, joten ihan oman maun mukaan. 

Lohkoperunat. Tämä on klassikko ja niin helppoa että. Käske isän kuoria perunat. Pese ne ja pilko sellaisiksi siivuiksi. Lohkoperunan näköisiksi. Mutta mieluummin ohuimmiksi kuin tosi paksuiksi. Ja ei hätää jos isä ei kuori, etkä itse jaksa. Pese kuorineen kunnolla ja pilko sellaisinaan. Minusta ne ovat kuitenkin parempia ilman kuoria, mutta oman laiskuuden mukaan. Heitä vuokaan. Lisää öljyä, aika reilusti, mutta ei niin että perunat uivat siinä. Sitten mausteita. Suolaa, pippuria, grillimaustetta, tilliä, ehkä jotain muuta yrttiä jos löytyy. Valkosipulia jos haluaa. Sitten sekoitetaan ja laitetaan uuniin. 200 astetta 45 minuuttia tai tunti, riippuen siitä paljonko perunoita on. Ovat valmiit sitten kun ovat pehmeitä ja osa vähän rapeita. 

Vihannekset. Ihan vain pilkoin paprikaa, kesäkurpitsaa ja punasipulia ja paistoin keskilämmöllä pannulla kunnes olivat vähän pehmenneet. 

Salaatti. Äh, ihan perus. Salaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia ja fetaa. Nämä vaan pilkoin ja sekoitin kulhossa ja lisäsin oliiviöljyä. Oliiveista en tykkää, mutta niitäkin voi lisätä. 

Ainiin ja tzatziki! Kermaviiliä tai creme fraichea. Puolikas raastettu kurkku ja vähän limemehua. Raasta kurkku. Laita se siivilään ja lisää vähän suolaa. Anna sen itkeä hetki, niin että ylimääräiset nesteet lähtevät. Sekoita kermaviiliin ja lisää vähän suolaa ja pippuria. Purista puolikkaan limen mehu. Sekoita ja anna maustua jääkaapissa. 

Tällainen pääsiäinen täällä. 
Hyvää pääsiäistä! :) 


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Helppoja yhden annoksen pastoja: Nakkipasta ja Avokadopasta

Minä nyt selvästi harrastan tällaisia yhden annoksen pastaruokia muutamasta ainesosasta. Oiva ruoka opiskelijalle. Halpaa, nopeaa ja helppoa! Tässä kaksi viimeisintä kokeilua. :) Koska nämä eivät ole kauhean ihmeellisiä ruokia suosisin jotain kevyttä ja helppoa viiniä. Kuiva ja pirteän hedelmäinen valkoviini vaikka. :) 

Nakkipasta

Spagettia
3 nakkia
puolikas sipuli
1 dl ruokakermaa 
juustoraastetta

Laita vesi kiehumaan ja yhden annoksen verran pastaa keittymään. Annos on sen verran mitä pastalusikan reikään mahtuu. Lisää veteen suolaa. 

Sillä aikaa kun spagetti valmistuu pilko sipuli ja nakit. Paista ne hetken pannulla miedolla lämmöllä. Raasta juustoa sen verran kun haluat. Kun spagetti on melkein valmista lisää ruokakerma. Anna kastikkeen porista pari minuuttia. Valuta spagetista vedet. Heitä spagetti ja juusto 
kastikkeen sekaan  ja kääntele. 

Tarjoile heti. 




Avokadopasta


Spagettia
Oliiviöljyä
1 kypsä avocado
pieni valkosipulinkynsi
suolaa
pippuria
basilikaa
limemehua
auringonkukan siemeniä


Keitä taas spagetti. Kuori avocado ja murskaa se haarukalla. Leikkuulaudalla tämä on helpompaa. Sekoita avocado ja oliviiöjlyä kulhossa. Silppua valkosipuli oikein pieneksi. Sekoita se mukaan kulhoon. Lisää vielä puolikkaan limen mehut ja mausteita oman maun mukaan. Sekoita ja lisää öljyä niin että seoksesta tulee kastikemaisempi. Raasta juusto. Valuta spagetit. Sekoita spagetti ja juustoraaste avokadoseokseen. Koristele auringonkukasiemenillä. Tarjoile heti. 

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Château Puy De Guirande bordeaux

Nappasin Alkon hyllystä kympin bordeauxn ja yllätyin positiivisesti. Kympin viiniksi minusta oikein hyvä, mutta riippuu siitä tykkääkö karvaasta. 

Nimi: Château Puy De Guirande bordeaux

Maa & Alue: Ranska, Bordeaux

Rypäleet: 70 % merlot, 25 % cabernet sauvignon, 5 % cabernet franc 

Vuosikerta: 2015

Alkoholipitoisuus: 13 % 

Väri: vaalea granaatti

Tuoksu: mausteinen, kirsikkainen, punaherukkainen ja vähän nahkainen 

Maku: Kevyehkö tiukka viini, jossa on punaisia marjoja, etenkin puolukkaa ja punaherukkaa. Happoja on paljon ja tanniineja myös aika lailla, mutta ne ovat pureskeltavan hyviä. Tämä viini varmasti jakaa mielipiteitä, mutta voin sanoa että minua viehättää tässä sellainen tannininen karhea jälkimaku joka on vähän kuin puolukankuoria, mutta se karheus on samalla samettista ja jotenkin miellyttävää. Ainakin minun suuhuni. Ja sitten tässä on vielä jälkihapot, jotka nostattavat veden kielelle. Voisi sanoa että hapanimelä kirsikka, joka loppuu puolukoihin. Voi kuulostaa pahalta, mutta ainakin minusta tämä on tosi hyvää. Muutoin aika simppeli kuiva viini, mutta ihastuin tähän karheuteen. Kympin viiniksi hyvää! 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Nopea herkkusieniaurinkokuivattutomaattipasta

On ollut kauhea kiire. Kiireen keskellä on tärkeätä syödä hyvin ja tässä tällainen helppo pastaresepti, jonka vääntää kädenkäänteessä. Tässä ohje yhteen annokseen, jos teet useammalle kerro kaikki ainekset sopivaksi määräksi. Eikös katsota tämä pitkänimisen reseptin ohjetta. 

Tarvikkeet:

1 iso herkkusieni
1 pieni sipuli
2 rkl aurinkokuivattuja tomaattikuutioita (niitä saa valmiiksi kuutioissa, royal-merkkisiä) 
kolmen sipulin ruokakermaa
n. 0,5-1 dl juustoraastetta
spagettia 
suolaa 
öljyä

Keitä spagettia sen verran kuin syöt. Hyvä tapa mitata sopiva määrä on mitata spagettilusikassa olevalla reijällä. Lisää keittäessä ripaus suolaa. 

Pilko herkkusieni ja sipuli pieniksi paloiksi. 

Kullota ne miedolla lämmöllä tilkassa öljyä. Lisää aurinkokuivatut tomaatit ja paista hetken. Lorauta seokseen ruokakermaa oman maun mukaan. 
Noin kolmasosa tai puolet 2,5 dl paketista on sopivasti. 
Anna hautua miedolla lämmöllä hetken.

Raasta juusto. Mitä enemmän juustoraastetta sitä tuhdimpi ateria. Juustoa voi laittaa oman maun mukaan, mutta itsestäni tuntui että deci oli liikaa. Suosittelisin laittamaan vähän vähemmän. 

Kun spagetti on valmista siivilöi se ja heitä pannulle sipuliseoksen mukaan. Lisää vielä juustoraaste ja kääntele hetken. Pastaseos on valmista kun juusto on sulanut. 

Tarjoile heti. Kaveriksi voisi sopia joku hapokas punaviini, esim chianti. 

maanantai 6. maaliskuuta 2017

Topf Riesling Strassertal

Nyt löytyi uusi lemppari! Tätä olen ostanut jo kolme pulloa ja valitettavasti sitä löytyy Alkosta vain pienestä pullosta... 7 eurolla. Toivottavasti tätä saa joskus isossakin pullossa, mutta kannattaa ostaa! 

Nimi: Topf riesling strassertal 

Vuosikerta: 2015

Maa & Alue: Itävalta, Kamptal

Alkoholipitoisuus: 13,5 %

Väri: kirkas, vaalea, sitruuna

Tuoksu: mineraalinen, yrttinen, nokkosta, sitrusta, vihreää omenaa, karviaismarjaa

Maku: Nyt on ihan sitä minun makuun sopivaa: paljon happoja, mineraalisuutta, yrttisyyttä ja kuivaa ihanuutta. Voisi ehkä kuvailla rieslingiksi joka muistuttaa vähän sauvignon blancia, sillä herukkaisuutta tässä on myös. Tosi hieno ja elegantti ja monipuolisen ryhdikäs viini. Tästä löytää vähän kaikenlaista: valkoherukkaa, sitrusta, omenaa, yrttejä ja persikkaa. Aivan ihana. Tätä ei edes tarvitse juoda minkään kanssa vaan voi nauttia ihan sellaisenaan ja kuunnella jotain yhtä ryhdikkään voimakasta musiikkia, niin kuin esimerkiksi Tarja Turusen innocencea. Tämä viini meni kyllä minulla sydämeen. Ihana. ♥ 

Siitä vaan sitten Tarjaa soimaan:
Huom, en omista videota. 





sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Ostin viinikaapin!

Toteutin uuden vuoden lupaukseni ja kävin eilen ostamassa viinikaapin. Halvimmasta päästä, koska opiskelijabudjetti. Olen tästä udesta kaapista ihan tohkeissani. :) 

Sen nimi on Anton Oliver ja se muutti luokseni eilen. Aika nopeaa toimintaa, tiedän. Uhrasin jopa vanhan ruokapöytäni Antonin tähden. Pistimme sen veljeni kanssa palasiksi, koska se vei liikaa tilaa. Tilalla on nyt äidin vanha puolet pienempi pöytä, niin että ei täällä enää mitään romanttisia dinnereitä syödä. Vaikka enpä minä ennekään ruokapöytää ole käyttänyt... tästä on kovaa vauhtia tulossa aikamoinen tyttönaisboksi. Antoninkin voi laittaa vaan pöydän alle kököttämään, niin ettei ole kenekään jaloissa. Toistaiseksi se on vielä pöydän vieressä ja paapon sitä niin kuin vauvaa. 

Laitoin sen eilen ekaa kertaa päälle ja siinähän meni sitten monta tuntia kun herran piti jäähdyttää itsensä ja minua stressasi se asteiden hidas laskeminen niin paljon, että ystäväni nauroivat minulle. Täällä oli yksi pariskunta käymässä ja yleensä pariskuntien kanssa minä olen se kolmas pyörä, mutta nyt olin niin viinikaappini kimpussa, että ystävistäni tuntui että he ovat täällä kolmantena pyöränä. 




Sitten huomasin, että Antonin ovi on ihan kuin peili, joten ajattelin tästä lähtien kuulostaa rich bitchiltä ja ottaa kaikki selfieni viinikaapin peilin edessä. Se on tietenkin vähän vaikeaa, sillä siinä joutuu menemään lattialle. Mutta tuleepahan ainakin ainutlaatuiset selfiet. Joten eilen yöllä otettiin aika monta kuvaa ja koska käyttäydyin niin kuin käyttäydyin, ystäväni halusivat että minulle laitetaan facebookiin parisuhdemerkintä: "on vaikeasti selitettävässä suhteessa henkilön Anton Oliver kanssa". 




Anton on valitettavasti aika kovaääninen ja minä todella herkkäuninen. Olen joskus moittinut eksääni siitä, että en voi nukkua jos hän hengittää liian äänekkäästi. Luulen kuitenkin että kyseessä on nyt suurempi rakkaus, sillä aion totuttautua Antonin surinaan. Onhan se hyvä että se hengittää ja sain minä viime yön melkein nukuttua. Ainakin pätkittäin. Ja tänään Anton näyttäisi olevan tavoitelämpötilassaan. Sain melkein sydärin kun avasin sen ja laitoin taas kiinni ja se lopetti surisemisen varmaan viideksi minuutiksi. Luulin että se kuoli. Pelkään koko ajan että se menee rikki. Mutta jospa tämä suhde pikkuhiljaa rauhoittuu ja totumme toisiimme. Tärkeintä että Anton pitää hyvää huolta viineistäni. 

perjantai 24. helmikuuta 2017

Voga sparkling

Tällainen uutuus löytyi Alkosta, 3,98 €. Pullo on pieni ja epätavallisen näköinen. Näyttää vesipullolta tai parfyymipullolta. Täytyy myöntää että tavallaan pullon takia ostin, koska se pisti silmään ja ajattelin että aina voi kokeilla. Painelin kassalle ja minusta oli huvittavaa että Alkon täti kutsui minua kullaksi. 

"Voi kulta, kun mä en nyt ehtinyt nähdä sun henkkareita" 

Vilautin ajokorttia liian nopeasti. Mutta olihan tuo ihana tapa sanoa. Mielestäni asiakaspalvelijoiden pitäisi alkaa kullattelemaan. Vaihdoimme vielä pari sanaa pullon ulkonäöstä ja kysyin onko kuohari hyvää, johon kassa vastasi että on todella hyvää. Täytyy sanoa, että tämä kulta on samaa mieltä. 


Nimi: Voga sparkling extra dry

Maa & Alue: Italia

Rypäle: Chardonnay

Väri: Melkein väritöntä. Hyvin vaalean keltaista. 

Tuoksu: Tuoksu ei ole kovin runsas, mutta siinä on sitrusta, päärynää, aprikoosia ja mausteisuutta. 

Maku: Kuivaa, päärynäistä ja omenaista kuplivaa. Hapot ovat tasapainossa hedelmän kanssa ja minusta tässä on kiva pieni rusinainen jälkimaku. Kevyt ja raikas kuohari, jossa on myös mausteisuutta ja yrttisyyttä. Lisäksi maussa on aromaattista kukkaisuutta, eikä maun pituuskaan ole kauhean lyhyt. Sanoisin että jopa yllättävän pitkä. Ihastuttava kuohuviini. Harmi ettei saa vielä isommassa pullossa.